Kauppias Roslund katsahti vävypoikaansa kuin huomauttaen, että "pane muistiisi!"
— Voinhan minä mennä silitysoppiin. Vaikka emmehän me muutakaan maalle, Janne, emmehän?
— Emme ainakaan ensi hätään.
— Sinähän et voisi tulla toimeen ilman tuomiokirkkoa?
— Vaikeaapa siitä olisi luopua. — Vaikka kyllä kai sitä tottuisi toiseenkin kirkkoon.
— Kyllä minä luulen, että Jannen olisi vaikea asua maalla. Eihän siellä olisi "kupooli-Johannaakaan".
— No, täytyisi tyytyä tavalliseen Johannaan. Janne Flykt pisteli riisipuuroa. Hän näytti hiukan hajamieliseltä.
— Vai täytyisi? Tässäpä ollaan kohta kuin hätävarana!
Johanna pudisti päätään sulhaselleen, joka otti toista lautasellista.
— Mutta hyvänen aika! Eihän tästä muille jääkään! Janne Flykt oli ajatuksissaan ollut isoäidin luona. Paistettu riisipuuro oli yht'äkkiä vienyt ajatukset vanhaan kotiin. Siksi hän ei huomannut puuron loppumista.