— Mitä joutavia! Ei taida olla Jounilla enää apua siitä väestä…
Hänelle näyttää koittaneen hylätyn osa.
— Älä sano… minä en juuttaaseen luota ollenkaan. Tiesi jo, mitä voimia hänellä on hallussaan. Oudonnäköisenä istuu mies pirtissä… Mutta minulle ei hän ainakaan mitään mahda.
Suntio vetäisi köydenpään solmuun keulatakan ympäri, ja reki oli valmis. Miehet työnsivät sen natan kupeelle.
— Mitä varokeinoja sinulla sitten on? tiedusteli Maunu. Olisipa soma tietää, että voisin varautua minäkin.
Suntio ei ollut oikein selvillä, puhuiko Maunu totta vai leikkiä. Se oli aina sellainen irvihammas.
— Lupaatko, ettet kerro papille, niin sanon? kysyi hän salaperäisenä.
— Olkoon menneeksi!
— Mutta onko varma, ettet kerro?
— No, en, en… Sano pois vaan!
— Tulehan sitten tänne!