— Olisiko sinulla muuta asiaa?
— Olisihan sitä vähän…
— No, anna tulla vaan!
— Minä pyytäisin herr' Vuolevia kuuluttamaan minut Inka Päiviön kanssa.
— Pierranko tyttären? — Mutta eihän sinulla ole puhemiestäkään.
— Pierra itse on pirtissä.
— No, käske hänet tänne.
Aslak meni ja palasi hetken kuluttua saman lappalaisen kanssa, jonka vaimo oli aamulla pyörtynyt kirkossa. Hän oli vanhanpuoleinen, pieni mies, jonka musta, harvahko parta oli jo paikotellen harmaantunut.
— Aslak Omma pyytää sinun tytärtäsi Inkaa vaimokseen. Oletko suostuvainen siihen?
— Naa, miksi en. Kun kerran ovat ruvenhet kohtelemaan toisihaan, niin parastahan on, että pappi heiat ihthen siunaa.