Se mittari oli maailman ihmeellisin kapine: pieni, vesimittarin mallinen puukotelo, jonka sisällä oli lasiputki ja siinä hitunen alkuainetta. Se teki herkkiä liikkeitä joka kerta, kun joutui viinan läheisyyteen.
Viinamagneetti! Onko kummempaa kuultu?
Niin — se oli todellakin viinamagneetti, sellainen, jossa alkuaine rupeaa hypähtelemään alkoholin läheisyydessä.
Tähtientutkija Krusenholtz laskeutui polvilleen. Hän tarkasti magneettia huolellisesti ja tarkkaan. Ja katso! Alkuaine liikkui, niinkuin se aina liikkuu alkoholin läheisyydessä.
Professori nosti koneen ylös ja katsoi miehiin, kasvoillaan voitonriemuinen ilme:
— Kaivakaa vain, pojat! Palkka teille tulee!
Ja kas: ei enää kuin pari kolme lapion pistoa, niin kilahti teräs johonkin kirkkaaseen ja kovaan.
Oli osuttu suoraan sakariston lattian alla sijaitsevaan viinikellariin.
Abraham Kellonsoittaja iski silmää professorille ja sanoi:
— Tottakai sitä maistetaan?