— Sieltä tulee tokka, huomautti kyytimies.
— Kenenkähän se mahtanee olla?
— Aslak Roston… Tunnen äänestä.
Samassa hurisi porolauma ohi, niin että lumi tuprusi. Sarvet kalahtelivat toisiinsa ja koparat naskuivat. Koirat kiersivät lauman laitoja vimmatusti haukkuen. Lauman edellä ajanut mies huusi jotakin ja siihen vastasi vuomaita toinen ääni, jonka pastori tunsi laulajaksi. Seurauksena oli, että porolauma pysähtyi muutaman sadan askelen päähän.
Pimeästä astui esiin kookas mies taluttaen poroaan. Häntä seurasi toinen vähän jälempänä.
— Buore aeked! Hyvää iltaa! tervehti tulija.
— Jumal' antakoon! vastasi pastori.
— Mitä, pappiko se on? huusi iloinen ääni.
– Niin on. Taitaa olla Aslak Rosto?
— Jo vain!