— Siitähän puhutaan…
— Niin… kamaloita asioita.
— Että hän olisi…
— Tappanut miehen… Kummajärven Salkon.
— Oh, hyvä Jumala!
— Sitä ei vaan hänestä uskoisi… niin rehdin ja kunnon miehen näköinen hän on…
Nimismies taas oli istunut hetken aikaa mietteissään, kun Aslak Rosto oli jättänyt hyvästit, ja näyttänyt hautovan jotakin. Sitten oli hän noussut pöytänsä äärestä, siirtynyt viereiseen huoneeseen ikkunan ääreen ja katsellut kylän tietä talsivan Aslakin jälkeen. Hänen suunsa oli vetäytynyt äkeään juonimin ja hän oli pudistanut päätään.
Hetken kuluttua oli kylän poliisi tullut nimismiehen luo ja keskustelu oli kuin itsestään kiertynyt Aslak Rostoon.
— Sehän on täällä nyt.
— Joo, onko poliisi kuullut viimeistä uutista hänestä?