Humalaisten huudot kajahtelivat villeinä ja raivokkaina. Sakri muisti nimismiehen määräyksen. Häntä hiukan hermostutti. Pitikin sattua sopimattomaan aikaan koko viranhoito.
Hän päätti lähteä heti, saatuaan asiansa Karuliinan kanssa kuntoon. Mutta Karuliina oli käynyt umpimieliseksi ja torjui kaikki Sakrin lähentelemisyritykset.
Sattui niin somasti, että Poikelan emäntä käväisi pistämässä navetan oven lukkoon, aavistamatta yhtään ladossa olijoita… Sakrin sydänalassa sykähti oudosti: nyt hän saisi istua koko yön Karuliinan kanssa kahden kesken. Sehän oli onnen potkaus.
Karuliina naurahti, kun Sakri huomautti, miten heidän oli käynyt. Nyt hän salli Sakrin laskea käden kaulalleen ja sillä tavalla he istuivat koko valoisan juhannusyön, kuunnellen lintujen laulua ja omien riemuitsevien sydäntensä sykintää.
Ei peljännyt Karuliina enää virkanappien hukkumista. Painausi vain
Sakria lähelle ja hymähteli hiljaa.
Juopuneetkin olivat asettuneet. Kylä lepäsi hiljaisena. Käki vain kukkua helskytti. Sakri ja Karuliina rupesivat ennustelemaan käen kukunnan mukaan.
— Katsotaanpas, montako lehmää me saamme, sanoi Karuliina.
Käki kukkui viisi kertaa. Viisi lehmää siis.
— Mutta katsotaanpas, montako lasta me saamme, kuiskasi Sakri
Karuliinan korvaan käen kukunnan välillä.
Käki rupesi helskyttämään täysin rinnoin. Se kukkui neljätoista kertaa.