— Oula, katso tuonne!
Jo on Oulakin huomannut kiiluvaisen taivaanrannalla. Hän huudahtaa:
— Pyry lakkaa! Me pelastumme!
— Me pelastumme, kertaa pappi syvän liikutuksen vallassa.
Rohkaistuneina tarpovat he eteenpäin. Tuikkiva tähti antaa heille yliluonnolliset voimat. Nyt ei ollut hätää. Nyt jaksettaisiin perille… jollei muuten niin kontaten.
Oula asettuu taas edessäajajaksi. Hän alkaa tunnustella maisemia ympärillään. Taivaanrantaa vasten kuumotti valkea tunturinselkä. Nieritunturi! Parin tunnin ponnistelun perästä he olisivat perillä.
* * * * *
Kun pappi ja Oula pari tuntia myöhemmin kiipeävät Nierijärven rantatörmää ylös, on jo yö. Talo nukkuu. Mutta siitä huolimatta haluaa pappi pitää iltarukouksen. Hän on kalpea ja lopen uupunut, mutta sydämen pohjalla pulpahtelee ilo.
Hän on pelastanut sielunsa toistamiseen ja vetänyt muassaan vielä
Pahta-Oulankin.