(Sillä välin on vene laskenut rantaan törmän alle. Kaarina juoksee törmän reunalle katsomaan ja palaa hetken päästä hengästyneenä.)
KAARINA. Siellä on nimismies ja pappi ja poliisi… ja kaksi outoa herraa!
KALLA (heittää kirveen; ottaa lakin päästään ja pyyhkii hikeä otsaltaan kyynärvarrella). Nimismies ja pappi?
KAARINA. Niin!
(Nimismies, pappi, poliisi, ylioppilas ja kirjailija tulevat. Miehet ovat pieksusaappaissa ja helletakeissa, paitsi poliisi, jolla on tavallinen takki käsivarrella. Nimismiehellä housunpolvi revennyt. Hatuissa sääskiverkot, eväslaukut käsissä. Ylioppilaalla silmälasit.)
POLIISI. Päivää, Kalla! Terveisiä Muotkasta!
KALLA. Päivää! Jumal'antakoon! (Leikkisänä, kynsien päätään.) Jo on tainnut vihollinen tulla Muotkaan, kun on virkakunta lähtenyt tunturiin pakoon?
PASTORI (tervehtii Kallaa ja Kaarinaa). Onhan se selvä, että virastot täytyy pelastaa vihollisen kynsistä. Niitä ei saa alttiiksi jättää.
KALLA (edelleenkin leikkisänä). Älä sie puhu, veljeni, sepä tietty.
Hahhah!
(Vieraat tervehtivät.)