KALLA. No älä jo! Vai kalastamaan. (Kynsii leikkisänä päätään.) Herra varjele niitä herrain päähänpistoja! Kalastamaan kahdenkymmenen penikulman päähän.
POLIISI. Mikäs siinä? Onhan Jumala aikaa luonut.
KALLA. Älä sie puhu… mutta kun parhaana heinäaikana.
POLIISI. Eiväthän herrat työtä tee.
KAARINA (nauraen) Vai herrat! Mikä herra se sinäkin? Hah, hah!
POLIISI. No herrapa tietenkin! (Katselee ladon alkua.) Mitä se Kalla rakentaa?
KALLA. Latoa, veljeni, uutta latoa. En saanut aikaani kulumaan muuten. Ajattelin, että panenpahan alulle ja lopettelen sitten, kun eläkeraha tulee.
POLIISI (iskien silmää nimismiehelle). Niin vain. Rakennahan sinä vain,
Kalla. Kyllä rahat tulevat.
KALLA (joka on tutkivasti katsellut ylioppilasta ja kirjailijaa). Joo, niin vain, veljeni. — Ketä nämä vieraat ovat?
NIMISMIES (osoittaen ylioppilasta). Tämä on minun veljeni.