KALLA. Vai veli!
POLIISI (iskien silmää ylioppilaalle). Se on tohtori.
KALLA (ihmeissään). Vai oikein jo tohtori… nuori mies.
(Osoittaa kirjailijaa.) No entä tämä toinen?
PASTORI. Se on sellainen mies, joka kirjoittaa värssyjä.
KALLA (vähän välinpitämättömänä). Vai sellainen. No kirjoita sinä menemään vaan. Kyllä me luemme.
(Poliisi tekee tulta ja puhelee vilkkaasti ylioppilaan
ja kirjailijan kanssa. Nauravat.)
POLIISI. No nythän sopii Kallankin syynäyttää itsensä, kun tuli tohtori juuri niittyrantaan. Eikö selkää ole kolottanut?
KALLA. No älä sie puhu! Sepä sattui, oikea Jumalan lykky. Kolottanut? Kyllä sitä kolottaa alituiseen. Äsken juuri Kaarinalle vaitelin, että pitää taas taulalla polttaa, kun kotiin päästään.
YLIOPPILAS. Taulallako isäntä polttaa?
KALLA. Taulalla. Se on vanhan kansan lääke.