KALLA. Niin on… ja uusi pitäisi saada. Mutta mistä rahat? Ei ole minulla, jollei esivalta astu väliin. Velkaa olen tehnyt, ei auta.
POLIISI (joka on Kaarinan kanssa kaatanut kahvin kuppeihin). Älä huolehdi, Kalla, lato siitä tulee ja komea, jahka esivallan eläke saapuu. Pappi on laittanut jo jouluna hakemuksen keisariin.
KALLA (innostuen ja nousten seisomaan). Älä sie puhu, veljeni! Niin tulee. Minä jo tässä Kaarinalle muistelin, että tehdään sellainen lato, joka näkyy jo Jänissuvannolle saakka. Kelpaa siihen sitten heiniä heittää! Oi, voi! Älä sie puhu, veljeni! (Papin puoleen.) Eivät ole vielä tulleet rahat?
PASTORI (heittäen savukkeenpätkän syrjään). Eivät ole vielä.
NIMISMIES. Sillä on keisarilla niin paljon papereita pöydällä, ettei ole vielä joutanut sinun asiaasi tutkimaan.
KALLA. Älä sie puhu! Sepä tietty. Ovat sinne alimaiseksi sattuneet minun paperini, niin ei niiden vuoro heti tule. Mutta tulee, kun joutuu.
POLIISI. Tulee. Niin ottaa keisari kultapookaiset silmälasinsa ja katselee Kallan anomusta ja puhelee: "Jaha, Tarvantovuoman Kalla… eläke… asunut tunturissa puoliväliin viidettäkymmentä vuotta. Jaha, kyllä tunnetaan. Siellähän on Muotkan nimismies sisällä rajamatkoillaan." Soittaa ministerilleen: "Hei, Iivana Hospodipamilujanohvi! Tarvantovuoman Kallalle 500 ruplaa vuotuista eläkettä!" — Kas niin, niin se lähtee!
KALLA. Jo vain! Kyllä sieltä lähtee!
POLIISI. Kahvi on valmis.
(Miehet ottavat kuppinsa ja rupeavat juomaan.)