POLIISI. So, Kalla ja Kaarina! Ottakaa tekin.
(Kalla ja Kaarina ottavat.)
KALLA (juodessaan). Olipa se somaa, kun sattui vieraita näin odottamattomaan aikaan. Oikein tekee sydämelle hyvää nähdä taas pitkästä kotvasta almaihmisiä [todellisia, oikeita ihmisiä]. Ei täällä monesti näekään oikeita ihmisiä. Jonkun kinni-lappalaisen silloin tällöin. (Laskee kupin maahan ja pyyhkii hihalla suutaan.) Suur'kiitosta. Kosti Jumala. Hyvä kahvi.
KAARINA (laskee niinikään kupin maahan ja kiittää ujosti).
Suur'kiitosta.
KIRJAILIJA (ojentaa kuppinsa). Laskehan, Simppa, lisää! Hyvältä se maistaa.
POLIISI (kaataa; kääntyen toisten puoleen). Toinen kuppi tietysti?
YLIOPPILAS. Se on selvä!
POLIISI (kaataa kupit täyteen). Siinä, Kalla, juohan pois! Ja sinä,
Kaarina, otahan sinäkin.
(Miehet, Kaarina ja Kalla ottavat.)
KALLA (juodessaan). Kyllä on tainnut herroilla väliin kovallekin ottaa… koskipaikoissa… Saitsikoskessa… ja Kingerpuskassa?