KALLA (katselee kuvaa). No tuosta lakista. Se on Karasjoen mallia. (Puoliääneen.) Suruttomia ne ovatkin… karasjokelaiset… alma varkaat…
PASTORI (on ryhtynyt kirjoittamaan). Kuinka niin?
KALLA. No kun pitävät punaista lakkia. Se on suruttomuuden merkki.
PASTORI (kuulematta sen tarkemmin; yksikantaan). Niinpä taitaa.
KALLA. Jo vain. Helvettiin sillä pääsee. (Palaa paikalleen ja istuu katsellen miettiväisenä pappia, joka kirjoittaa.)
PASTORI (kirjotuksensa lomasta). No mitenkä siellä Tarvannossa jaksetaan?
KALLA. Siinähän menee… köyhyydessä kituutellen. Terveinä olemme olleet sentään, Jumalan kiitos.
PASTORI. Kumma, että Kalla lähti näin pitkälle matkalle? — Vaikka hyvä kai nyt on keli.
KALLA. Piti lähteä. Niin huoleksi pakkasi. En saanut olluksi enää.
Koulumiehen kanssa tulimme yhdessä.
PASTORI (keskeyttäen kirjoituksensa). Mitä huolia niitä nyt sitten on?