ELLI (nousee kamiinin edestä ja panee leipiä paistinuuniin). Siitähän, se. Minä en saata antaa anteeksi polesa-Simpalle, että hän äijää hourautti tuolla tavoin. — Mitä eläkerahoja niitä…
KAARINA. Mutta itse se isä sen alkuun pani. Sitä jo kuvitteli kesällä, kun oltiin Keläsvuopiossa heinänteossa. Sanoi hakevansa valtiolta eläkkeen, kun on vanhaksi tullut. Aikoi rakentaa uudet ladot… sellaiset kuin on Suvannon papilla.
ELLI. Mitäpä siitä, vaikka olisi äijä kuvitellutkin, mutta kun Muotkan herrat rupesivat lisää houruuttamaan, polesa etunenässä… ja sitten vielä pappi päälle.
KAARINA. Kyllähän Simppa tunnetaan.
ELLI. Simpasta viis, mutta kun pappikin vielä.
KAARINA. Hän piti sitä leikkinä, mutta isälle se on täyttä totta.
ELLI. Sellainen suruton raukka. — Joka lapinakalla joikuja laulattaa.
(Kalla tulee puusylystä kantaen.)
KALLA (heittää puut kamiinin eteen). Sieltä tulee ajomiehiä. Joelta kuului huutoa.
KAARINA (hypähtäen ylös). Rajamiehet!