(Kaarina tulee; lappalaispuvussa, päässä lapinmyssy ja hartioilla kirjava liina, vyöllä likainen kirjovyö sekä peskipuukko ja neulakolelo.)
KAARINA (heittää kaksi riekkoa penkille). Siinä on saalis. Kaksi vaivaista riekkoa. Ei niihin lankoihin riekko käy; ovat liian paksut.
KALLA (käy Kaarinan eteen). Älä huoli, ostetaan uudet. Poro-Mikkalalla on hienoa messinkilankaa. Ostetaan sitä ja jo käy riekko ansaan taas. Odotahan, kun saadaan eläkeraha.
KAARINA (naurahtaa). Vai on isä taas eläkerahassaan. Ei sieltä taida mitään tulla.
KALLA (nyökyttää päätään). Tulee, tulee, kyllä lensmanni tuo. Saat nähdä.
ELLI. Tuo se… kunnankuitin kouraasi.
KALLA. Tuo se… kunnankuitin… ja rahat myös. Kyllä esivalta antaa minulle… kiveliön raatajalle.
ELLI (puhaltelee hellakamiiniin). Ei ole kuivaa puuta taas ollenkaan.
Ei saanut kahvipannua lämpenemään.
KALLA (ottaa lakkinsa ja kintaansa). Minä lähden noutamaan, niin saa
Kaarina lämmitellä. (Menee.)
KAARINA (on heittänyt peskin yltään; istuu pöydän päähän).
Eläkerahastaan se isä taas uneksii.