(Miehet ovat käyneet vakaviksi. Opettaja puistaa surullisena päätään. Hämmästyneen näköinen palvelustyttö tuo kahvia ja yrittää tarjota Kallalle ensin, mutta menee sitten nimismiehen ja opettajan luo ja tarjoaa näille, tarjoaa sitten poliisille, mutta tämä siirtää tarjottimen Kallan eteen.)
POLIISI (vakavana) Otahan, Kalla, kahvia.
KALLA (pyyhkien silmiään; ääni vavahdellen). Suur' kiitosta. Kyllä minä olen aina nähnyt, että sinä minulle hyvää suot, veli rakas. Jumala palkitsee sinua viimeisellä tuomiolla. (Ottaa kahvia ja istuu penkille, niiskauttaen vähäväliä nenäänsä.)
(Palvelustyttö poistuu vasempaan.)
POLIISI (laskee kahvikupin pöydälle). Joo, älä huolehdi, Kalla. Pastori kirjoittaa vielä kerran ja kiirehtii asiaa.
(Opettaja puistaa päätä poliisille.)
POLIISI (vähän epäröiden). Tuodaan eläkeraha ensi kerralla, kuni tullaan rajoille. (Puistaa nauraen päätään opettajalle.)
KALLA (vie kupin kirjoituspöydän nurkalle). Suur' kiitosta! (Poliisille.) Kyllä minä uskon, että sinä tarkoitat hyvää. Ja Jumala on sinua siunaava runsaasti. Ja vielä viimeisellä tuomiolla antaa sinulle… elämän kruunun. (Vakuuttavasti.) Niin minä uskon. (Ottaa lakkinsa ja tekee lähtöä.)
POLIISI. Joko lähdet?
KALLA (hymyillen; hiukan surumielisenä). Lähden, veljeni, kun sain hyviä uutisia. Koulumies lupasi härän, sillä omani on vaipunut… livikkä kun oli. Aion vielä Keinojärveen yöksi. Onpahan jo sitten palanen kotia päin. (Hyvästelee poliisia.) Hyvästi, veljeni. Jumala sinua siunatkoon kaikesta rakkaudesta. (Iloisemmin.) Minä odottelen siellä kärsivällisesti. Hyvästi! Jumalan rauhaa. (Hyvästelee nimismiestä.) Hyvästi, veli rakas, ja kiitos sinulle myös siitä, mitä olet minun puolestani tehnyt. (Hyvästelee opettajaa.) Hyvästi, veli! Jumalan rauhaa.