KALLA. Sepä tietty hyvä! Keisari tutkii asiat tarkkaan.
POLIISI. Saihan se minunkin isäni eläkkeen… 400 markkaa vuodessa.
KALLA (ihastuen). Saiko?
POLIISI. Jo vain. Pastori kirjoitti hakemuksen ja niin tulivat rahat.
OPETTAJA. Mutta vanha poliisi olikin kruunua palvellut.
KALLA (hypähtää pystyyn). No ketä minä olen palvellut?
OPETTAJA. Kalla ei ole virkamies.
KALLA (kiivastuen). Virkamies! Aina yhtä hyvä virkamies kuin vanha poliisikin! Aina yhtä hyvä! Kruununtalon isäntä? Eikö siinä ole virkaa nokko?
POLIISI. Jo vain. On varallakin.
KALLA (ääni väristen liikutuksesta; vähän hiljempaa). Älä sie puhu, veljeni! Kruununtalon isäntä! Aina maksanut ulosteot… ja maantiemaksut, vaikka tällä matkalla ensi kerran vasta maantien näin. (Ääni voimakkaammin värähdellen.) Sinulla on hyvä puhua, opettaja, joka kruununrahaa syöt. Mutta ajattele sinä minua, vanhaa miestä… lähes puolisataa vuotta kiveliössä asunut… sairas vaimo… eikä apua mistään… Elä siinä sitten… kymmenestä kynnestä… ja vielä… kun et enää jaksa… työtä tehdä. Sinne lahovat rakennuspuut, kun en jaksa työmiestä palkata. (Itkee.)