KALLA. Siksi juuri.
KAARINA (ilostuen). No voi hyvänen aika! Tämähän on aivan kuin satua.
Ja minä olen sitä aina pitänyt vain rajamiesten houruutuksena.
KALLA (lempeästi nuhdellen). Sinä olet ollut epäuskoinen, lapsi.
KAARINA (kuin anteeksipyytäen). Niin olen ollut. (Pukee peskin päällensä ja ottaa naulasta kintaat.) Tämä on kuin satua! (Menee ulos ja kopistelee sivakoita pirtinseinustalla; laulaa hillitysti:)
Kävi tunturinhaltijan viimein jo sääliksi hopeahasta. Vei linnaansa, kultaisen kiisan avas, lohdutti pientä lasta: "Ota aarre syliisi, lapsonen maan, ole onnekas, rikas ja riemukas vaan! Jopa murheesi haihtui. Ja muotosi vaihtui taas nuoreksi. Päivä on kirkkaimmillaan. Ota aarre: Kas vuori on auki!"
KALLA (kuunnellen Kaarinan laulua). Kaarina laulaa. Minä en osaa laulaa suullani, mutta minun sydämeni laulaa ja veisaa. (Menee sänkynsä luo ja ottaa hyllyltä paksun raamatun, jonka avaa.) En ole vielä lukenutkaan tänä aamuna. Ja jos milloinkaan, niin nyt on annettava Herralle kunnia. (Lukee hartaana.) "Ja Herran sana tuli hänen tygöns, sanoden: 'Mene tästä pois ja käännä sinus itään päin ja lymytä sinus Kerithin ojan tygö, joka on Jordanin kohdalla. Ja sinun pitää juoman ojasta ja minä olen käskenyt kaarnetten elättää sinua siellä'." (Katsoo ylös kirjasta.) Semmoinen se on Herran huolenpito. Profetalle lähetti Herra kaarneen Keritin ojalle… ja minun luokseni papin, jolla on mukanaan esivallan eläke. (Lukee.) "Hän meni ja teki Herran sanan jälkeen ja meni ja istui Kerithin ojan tygönä, joka on Jordanin kohdalla. Ja kaarneet toit hänelle leipää ja lihaa, huomeneltain ja ehtoona, ja hän joi ojasta." (Nostaa kasvonsa kirjasta.) Ihmeelliset ovat Herran tiet! Kysyttiinpä siinä uskoa Elialta, kun Jumala sanoi lähettävänsä kaarneet häntä ruokkimaan… ja kysyttiinpä siinä uskoa minulta, kun keisarin eläkettä odottelin. Kaikki panivat vastaan ja sanoivat minua hulluksi… oma vaimo etupäässä. Mutta mitenkäs on käynyt? On tapahtunut jälleen Vanhan Testamentin ihme. Kaarneet ovat tuoneet kiveliöön, kuolevalle vanhukselle — leipää, ja lihaa. (Pyyhkii silmiään, lukee). "Niin tuli Herran sana hänen tygöns, sanoden: 'Nouse ja mene Sarpathiin, joka on Sidonin tykönä ja pysy siellä: katso, minä olen käskenyt leskivaimon sinua siellä elättää'." (Nimismies kääntää kylkeä.) "Ja hän nousi ja meni Sarpathiin. Ja koska hän kaupungin porttiin tuli, katso niin leskivaimo oli siellä ja haki puita. Ja hän puhui hänelle, sanoden: 'Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni'…" (Nostaa päänsä kirjasta ja katsoo mietteissään eteensä; lukee, ääni koveten). "Sillä niin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Ei jauhot vakkasesta pidä loppuman, ja öljyä astiasta ei pidä puuttuman, siihen päivään asti kuin Herra antaa sataa maan päälle'." (Nostaa kasvonsa kirjasta ja katsoo eteenpäin kirkastunut ilme kasvoilla.)
TIEVAN TOPI (on herännyt lukemisen aikana; hieroskelee polveansa vähän aikaa). Kalla se jo raamattua lukee ja me vedämme unta kuin tukit. (Haukottelee pitkään ja painelee kylkeään.) Heinät soluneet yöllä alta pois. On vähän kylki heltynyt. (Haukottelee.)
KALLA (on pannut raamatun hyllylle). Joo. Älä huoli, Topi, saat ensi vuonna nukkua höyhenpatjoilla.
TIEVAN TOPI (haukotellen). Joo, niin vain;.. (Vähän vilkkaammin.) Eipä se Elli luvannut minun nukkua.
KALLA (hymyillen valoisasti). Älä huoli, veljeni, Elli se kun vain sanoi… leikillään. Sinulle pitää olla yhtä hyvä paikka kuin muillekin. Olethan kuin taivaan sanansaattajana ensimäisenä tuonut tiedon eläkerahoista.