KALLA (hartaana). Niin, veli, siitähän minä olen iloinnut ja Herraa kiittänyt. Nyt on minulle käynyt niinkuin Sarpatin leskelle, "ettei jauhot vakkasesta pidä loppuman eikä öljyä astiasta pidä puuttuman." Sattuikin niin mukavasti se paikka äsken eteeni aukenemaan. (Huokaa.) Joo, veljeni, suuri köyhyys meillä on ollutkin täällä kiveliön kätkössä. Ei ole ollut venäjänlehtiä moneen aikaan… putken juuria on poltettu. Ja jauhoistakin on ollut puutetta… suuresti. Kovin niitä on vaanasti [vähän] ollut. Jos ei Morttasen isäntä olisi lainannut, olisi pian tainnut nälkäkuolema tulla, veli rakas. (Ilostuen.) Mutta auttoi Jumala sentään meitä vielä, kun toimitti niin, että esivallan eläke tuli. Nyt on hätä Kalkuvaaran takana! Nyt me, veli, kiitämme ja riemuitsemme. Oi, voi sentään! (Hykertelee käsiään ja menee sängyn laidalle istumaan.)
TIEVAN TOPI (nauraa itsekseen ja puistaa päätään; syrjään). Kyllä taitaa äijä kiittää, kunhan me tästä lähdemme. (Katsoo kahvipannua. Syrjään, kuin itseään puolustellen.) Nimismies ja pappi olivat kovana, ettei saa enää Kallaa houruuttaa, mutta eihän tässä tahdo malttaa… (Kallalle.) Jo vain. Nierivaarassa kun Iiskon akka maksoi ristimärahaa, otti pappi erehdyksessä väärän lompakon, josta yritti vastata. Sellainen iso, ruskeankiiltävä lompakko olikin ja ihan täynnä seteleitä. Se oli se keisarin lompakko. Pappi pisti sen kiiruusti taskuunsa (vilkaisee papin ja nimismiehen makuupaikkaa kohden) ja otti omansa… likaisemman ja kuluneemman, josta vastasi Iiskon akalle. (Vilkaisee nimismiehen makuupaikkaa kohden uudelleen.)
KALLA (hengittäen syvään) "… Siihen päivään asti, kun Herra antaa sataa maan päälle." (Nousee kävelemään, kasvot loistaen.) Jo vain! Jumalan sade on ihmeellinen. Israel tarvitsi tavallista sadetta, kun maa oli kuiva. Meille sataa keisarin rahoja suureen köyhyyteemme. Nyt ei muuta kuin kirveet heilumaan vain! Minä palkkaan tusinan työmiehiä.
(Kävelee muutaman askelen ja menee sitten sängyn laidalle istumaan. Vaipuu mietteisiinsä ja sivelee silloin tällöin partaansa.)
TIEVAN TOPI (on saanut kahvin valmiiksi ja kaatanut sen kuppeihin ja asettanut tarjottimelle; menee nimismiehen ja papin makuupaikalle ja herättelee). Kahvia. (Nimismies ja pappi heräävät.)
NIMISMIES (ottaa lapinlakin päästään ja heittää syrjään). Huomenta!
Jaha. Topilla on kahvi valmis. Joko porot on haettu?
TIEVAN TOPI. Ei ole vielä. Tuolla vasta poliisikin nouseskelee.
NIMISMIES (nuhtelevasti). Kylläpä te, kun ette ole poroja vielä hakeneet. Menee puoleenpäivään lähtö.
(Topi tarjoaa kahvia papille.)
POLIISI (venyttelee, haukottelee ja hieroo silmiään; unisena).
Huomenta! Porot ovat lähellä. Ei siinä pitkää aikaa mene.
(Haukottelee.) Onpa tullut nukutuksi. (Nousee seisomaan.) Ei Topikaan
herätä.