KALLE: (Tekee lähtöä. Katsoo äitiin anteeksianovasti, murtuneena.)
Hyvästi äiti! — Hyvästi — — —
(Menee nimismiehen keralla.)
ÄITI. (Ottaa nenäliinan silmiltään.) Oi Kalle, Kalle! (Astuu pari askelta, ojentaa kätensä Kallen jälkeen; epätoivoisena, sydäntä särkevällä äänellä.) Oi! Minun poikani!
(Vaipuu taintuneena lattialle.)
Esirippu laskee.