(Astuu askeleen Kallea kohti).
ÄITI (Herää yht'äkkiä tajuntaansa, heittäytyy nimismiehen eteen sanomattomassa tuskassa.) Ei, ei! Jumalan tähden älkää tehkö sitä, älkää koskeko häneen, älkää viekö minulta ainoata poikaani, turvaani! — Oi! Te ette voi tuntea äidin sydämen kärsimyksiä kun hänen lapsensa viedään häneltä. Mutta minä ne tunnen … tunnen tällä hetkellä ja voin vakuuttaa, että ne ovat hirveitä… Oi! Säälikää minua, säälikää meitä, Jumalan tähden, säälikää…!
NIMISMIES: Emäntä hyvä, minä tiedän teidän tuskanne, mutta minä en voi tehdä mitään lieventääkseni sitä. Olen esivallan palvelia ja esivalta vaatii ankaraa kuuliaisuutta. Poikanne on tehnyt kamalan rikoksen ja laki vaatii sen rankaisemista.
ÄITI: Mutta hänhän ei ollut täydellä järjelläkään tuota tekoa tehdessään. Hän oli viinasta hurjistunut.
NIMISMIES: Sitä pahempi; asiaa se ei laisinkaan lievennä. Onhan hän jo siksi ijäkäs, että pitäisi ymmärtää varoa itsensä väkijuomista.
ÄITI: Oi poikani! (Heittäytyy Kallen rinnoille. Itkien.) Oi Kalle, Kalle! Mikä saattoikaan sinut niiden kehnojen ja kurjien juomarien joukkoon? Mikä saattoi sinut tekemään näin kauheata tekoa? Niin … (Hetkisen ajatuksissaan; pontevasti) viina, viina, tuo kirottu viina. Viinan vaikutuksesta sinä teit rikoksesi, tuon rikoksen, jota sovittamaan sinua kärsimiselläsi vaaditaan. (Kääntyen nimismiehen puoleen, toisella kädellä pidellen Kallea kädestä, toinen uhkaavasti ojennettuna nimismiestä kohden.) — Ja kuka se on, joka vaatii tätä kärsimystä? — Esivalta, se sama esivalta, joka sallii valmistaa, vapaasti myydä ja nauttia tuota kirousta tuottavaa nestettä, sitä nestettä, joka tekee siivon, säyseän nuorukaisen villipedoksi, joka yllyttää ihmiset toisiansa vastaan, joka saattaa tuhoa, enempi kuin mikään mahti maailmassa aikaan.
NIMISMIES: Emäntä hyvä, älkää kiivastuko. Älkää soimatko esivaltaa, se on kyllä kaikki parhaaksemme säätänyt. Poikanne on tehnyt rikoksen, hänen tulee siis myös rangaistuksensa kärsiä.
KALLE (Irroittaa kätensä äidin kädestä.) Niin äiti, minä olen tehnyt rikoksen, tahdon sen seuraukset myös kärsiä. Lohduttakaa te äiti itseänne sillä tiedolla, että te ette ole syypää tähän. Kunnollisesti olette minua kasvattanut, hoitanut ja vaalinut, mutta kunnottomasti olen itse käyttäytynyt. Antakaa se minulle anteeksi äiti, minulle kurjalle, kiittämättömällä pojallenne…
ÄITI (Itkee, nenäliina silmien edessä; koko ruumiinsa tuskasta vavahtelee.)
NIMISMIES: (Astuu Kallen luokse, joka ojentaa kätensä, ja pistää niihin käsiraudat.)