(Hetkinen taasen hiljaisuutta.)
NIMISMIES (Virkapuvussaan, astuu sisään.) Hyvää päivää!
(Kumpikaan ei vastaa. Äidin itku käy yhä äänekkäämmäksi).
NIMISMIES (Mahtipontisesti.) Lain käsi on ankara ja ikäväkseni tulee minun käyttää sitä teitä kohtaan. Te tiedätte mitä on tapahtunut ja sinä Kalle, tunnustatko, että tappelussa eilenillalla Kukkolan Alitalossa löit talon poikaa Jeremiasta halolla niin, että hän saamastaan lyönnistä heti kuoli.
(Kalle ei vastaa, on kuin ennenkin.)
NIMISMIES: Tunnustatko?
KALLE (Hetkisen vaitioltuaan, vitkaan.) Tunnustan.
NIMISMIES: Tiedätkö myös mikä on seuraus rikoksestasi, joka kamaluudessaan ei ole viime aikoina vertojaan nähnyt; rikoksesta, jolla olet rikkonut Jumalaa, esivaltaa, lähimmäisiäsi ja vanhempiasi vastaan?
KALLE (Katse yhä alas luotuna, hitaasti.) Vankila.
NIMISMIES: Niin; vankilassa tulee sinun sovittaa tämä kauhea rikoksesi.
Sen vuoksi siis seuraa minua.