(Vaipuu voimatonna maahan).
(Esirippu laskee).
KOLMAS NÄYTÖS.
Näyttämö: Tupa Kelolan talossa.
Äiti istuu penkillä, pää käsien nojalla, nyyhkien; nenäliina on hänellä kädessään, johonka silloin tällöin pyyhkii silmiään. — Kalle istuu penkillä ikkunan kohdalla. Hänen kalpeilla kasvoillaan kuvastuu häpeä, omantunnon tuska ja katumus.
Syvin hiljaisuus vallitsee tuvassa, ainoastaan äidin nyyhkytykset sitä häiritsevät.
Hetkisen kuluttua alkaa pihalta kuulua aisakellon ääni ja hevosen seisaus portaitten eteen.
ÄITI (Hypähtää kiireesti ylös; epätoivoisesti.) Jumalan tähden…! Nyt ne tulevat…
KALLE (Kalpenee entistään kalpeammaksi, heittää hätäisen katseen äitiin ja ikkunasta ulos ja istuu jälleen entiseen asentoonsa.)
ÄITI (Painautuu jälleen istumaan, huokaa kuuluvasti hoih! ja jää katsomaan, tylsästi tuijottaen, oveen.)