KAAPERI: Joukko tietysti. Kelolan Kalle kuitenkin pitäisi joukkoon saada. Se poika sitä pusertaa vaikka koko kylän kasaan, jos vaan saataisi se ensin suuttumaan. Kumpa saataisi se pistämään liiviinsä pari hyvää naukkua, niin silloin, minä takaan sen, että Kukkolan kylän poikien tukka pöllyisi — pöllyisipä komeastikin!
SAMPPA: Koetetaanhan. Luulempa, että se ei ole vaikeatakaan, kunhan asian oikean laidan kuulee.
TAHVANA (Laulu alkaa kuulua etäämpää.)
"Eikä mun henkeni viinalle haise.
Eikä tupakillenkaan.
Vaan se haisee kuin herrain henki
Saksan samppanjalle vaan!"
(Kertauksen aikana astuu Tahvana pullo kädessä, toinen taskussa, vähän hoiperrellen näyttämölle).
SAMPPA (Laulun aikana.) Hyvinpä on Tahvana onnistunut matkallaan, kuulemma. Mutta hyvään ne ovat nyt viinat tarpeesenkin.
TAHVANA (Laulun loputtua.) Hei pojat! Iloitkaa ja riemuitkaa nyt kun on ilon aika. (Antaa pullot ja rahat taskustansa Sampalle.) Kas tässä Samppa. Tallus-Maija oli saakulin kitsaalla tuulella; ei antanut kuin nämä kaksi pulloa, vaikka viitosen olisin hellittänyt.
SAMPPA: No riittäneehän sitä tästäkin ensialuksi. (Ryyppää) Ääh, se on poikaa se! (Tarjoo Kaaperille.) Maista Kaaperi!
KAAPERI: (Ryypättyään antaa pullon Tahvanalle.) Nyt Tahvana lähdemme
Kukkolan poikia helssaamaan! Minä käyn Kelolassa kutsumassa Kallea.
TAHVANA: Ettäkö Jeremiasta löylyyttämään.