SAMPPA: Juuri sama köntys.
KALLE: Ja suostuuko häneen Katri?
SAMPPA: Sitä emme tiedä. Mutta siitä huolimatta aiomme mennä
Jeremiaalle muistuttamaan mitä hänen rauhaansa sopii. Tuletko mukaan?
KALLE: Tappeluunko aiotte?
SAMPPA: Tappeluun ja tuimaan!
KALLE: En sitten. Minä en osaa tapella, enkä tahdo tappelulla sovintoa saada. Ja eiköhän vain lienekin ilkeätä panettelua koko juttu.
SAMPPA: Epäiletkö minun sanojani?
KALLE: En oikein osaa uskoakaan.
KAAPERI: Minä vakuutan sinulle Kalle, se on täyttä totuutta. Jeremias itse sitä on Simolan Jussille kehunut, vieläpä oli irnunut, että sinä muka saat vain kauniisti katsella, kun hän Katria taluttaa. Ja totta tosiaan, niinpä näyt tahtovankin, et omaasi välitä puolustaa. En olisi luullut sinua Kalle noin löyhämieliseksi.
TAHVANA (On saanut Sampalta pullon ja istuutunut kivelle sitä maistelemaan; hyräilee puoliääneen veltosti.) Ja vaikk' olen köyhistä vanhemmista, olen ison talon renki j.n.e.