Niinkuni kukkasvars, täys umppuja, puhkeamallaan,
Suomen on kirjallisuus, Sunkin hoitelemas.
Kukkien hoitajatar! Ota tääkin lempesi huomaan:
Kohta se kastamanas työntyvi tuoksuamaan!
18 15/5 87.
Inhuuden ihantelijalle.
Sä kolme synnyinlahjaa suurta sait:
Sait tietoniekan silmän salamoivan
Syvälle ihmissieluun nähdäkses,
Ja maalarin sait siveltimen oivan
Kuvaillas kauneutta kansalles,
Ja laulajan sait äänen kauvas soivan
Jumalan kunniata julistaas —
Mut kuink' oot käyttänynnä lahjojas?
Tahallas tallaat kauneuden lait,
Rumuuden katsot esiin kaikenlaisen,
Ja kilvoin kanssa juopporenttujen
Sä päästät rahjus-äänen raakamaisen,
Ja siveltimes aine mieluinen
On inha kuva naisen lankeevaisen,
Jon verhoat vain hoikin viivasin
Tai hameryysyin läpikuultavin.
Sä varjopuolet kansastasi haet:
Näet maasi vaimot valapattureiksi
Tai veltoiks, joill' ei voimaa, kuntoa,
Kuvailet maasi miehet perkeleiksi
Tai sortajiksi ilman tuntoa,
Ja maasi kodit laulat helveteiksi!
Pahuuden valtaan vaivut yhtenään,
Et jumaluutta näytä missäkään.
Jo lakkaa laulamasta, ole vait!
Jo karsastunut katsehesi peitä!
Ja saastutettu siveltimes tuo
Käsihin toisiin, puhtaampihin heitä,
Tai käänny polvillasi Luojan luo!
Kenties hän viel' ei armoansa eitä,
Kenties sun tahraamias lahjojaan
Hän vieläkin vois käyttää aseinaan.
1889.
Häädistikhoni.
(Sähkösanoma.)