Onnea nautiten ain' eläötten Leila ja Atle;
Usko ja toivo ja lemp' elköhöt eksykö pois!
1883.
Kaarlo Blomstedt'in hautaseppeleeseen.
Oivalle «Opettajalle»,
Kultasuulle kumppanille,
Rahvahan rakastajalle,
Suomen suoralle pojalle.
1888.
Hautauslaulu.
(Tsheremissiläisen aiheen mukaan.)
Nousee taivahan laellen hattarat harmaat,
Peittyy pilvehen päivän katsehet armaat,
Myrskyt riehuvat, vait on lintujen kieli,
Sateet syöksyvät, synkk' on ihmenon mieli:
Aurinkoiseni eestä haihdu jo, häivä,
Ilman kansi jo seestä, päästä jo päivä
Taas yli maiden ja metsien loistelemaan!
Kalman lautojen all' on ainoa kulta,
Lautain päälle jo luotiin muikea multa,
Riehuilee sydämessän' kaihoni myrskyt,
Kyynel vierevi, kuuluu itkuni tyrskyt:
Anna saalihis jälleen, aukene, hauta!
Nouse, muikea multa! Laukene, lauta,
Että mä kultani kasvoja katsoa saan!
Pihlajanmarjat.