Mä pitkin tietä kotiinpäin
Tuot' aina aattelin,
Kuink' ammoin nähtyä äitiäin
Mä tervehyttäisin:
«Mit' armasta ja kaunista»
«Sanoa keksinkään,»
«Kun mulle kallis kantaja»
«Levittää syliään?»
Ja määräti mun mielehen'
Tul' lauseet armaimmat; —
Mutt' aika tuntui tauvonneen,
Vaikk' kiiti rattahat.
Jo riensin pikku kammioon,
Lens' äiti vastahan' —
Huul' huulta vasten … vaiti oon,
Kuin marja varressaan.
Agnes.
(J. Arany.)
Virran reunall' Agnes nuori
Hurstiansa huhtoo, huhtoo;
Valkoliinaa, hurmehista
Virta vuolas tempoo, ruhtoo.
Oi laupias Isä, armahda!
Kylän lapset sinne kertyy:
«Miksi, Agnes, huhdot tuota?» —
«Vait, tais verta kananpoijan
«Aivinaiseen hurstiin vuotaa.»
Oi laupias Isä, armahda!
Sinne rientää naapur'naiset:
«Missä miehes, teeppäs selko?» —
«Tuolla nukkuu huonehessa,»
«Elkää, armaat, nostatelko!»
Oi laupias Isä, armahda!
Saapuu lain mies: «Vankilahan
«Joudu, Agnes, rautaan nilkka!» —
«Voi, en jouda, täytyy pestä
«Hurstistani hurmepilkka!»
Oi laupias Isä, armahda!