Tukka, ennen kaarneen-karva,
Hapsittain käy harmajaksi;
Rypyt muuttaa kasvot kauniit
Irvinaamaks inhoisaksi.
Oi laupias Isä, armahda!
Virran reunall' Agnes muori
Ryysyänsä huhtoo, huhtoo, —
Valkohurstin repaleita
Virta hurja tempoo, ruhtoo.
Oi laupias Isä, armahda!
Bor ritari.
(J. Arany.)
Päivä pilviin piil', on ilta;
Usmaan uupuu laakso, vuori,
Ritar' lausuu ratsahilta:
«Terveeks jää, mun impen' nuori!»
Usmaan uupuu laakso, vuori,
Tuuli puita ryskyttääpi.
«Terveeks jää, mun impen' nuori!»
Ritar' rientää, kulta jääpi.
Tuuli puita ryskyttääpi,
Leivo[1] pieni tietä astuu.
Ritar' rientää, kulta jääpi,
Murheest' immen silmä kastuu.
Leivo pieni tietä astuu:
Kunne matka kiurukoisen?
Murheest' immen silmä kastuu:
Isä määräs sulhon toisen.
Kunne matka kiurukoisen?
Metsä öinen huokaileepi.
Isä määräs sulhon toisen:
Impi häitä pakeneepi.
Metsä öinen huokaileepi,
Siinä liitää haamukansa.
Impi häitä pakeneepi:
Ritar' noutaa armastansa.