Tuosta kyynel vieremähän,
Niinkuin kaste liljaselta,
Taikka niinkuin vierähtävät
Vesihelmet joutsenelta.
Oi laupias Isä, armahda!
«Hyvät miehet, suuret herrat,»
«Päästäkää jo Herran tähden!»
«Koissa mull' on kiire suuri,»
«En voi jäädä, sinne lähden.»
Oi laupias Isä, armahda!
«Purskui hurme hurstilleni,»
«Sen mä poijes huhdaltaisin!»
«Jos tuo pilkku hurstiin jäisi,»
«Kunne kurja silloin saisin!»
Oi laupias Isä, armahda!
Silmät yhtyy tuomaritten
Valituksen kuultuansa.
Kaikk' on hiljaa. Suut on vaiti,
Äänestävät katseillansa.
Oi laupias Isä, armahda!
«Kotiis lähde. Huhdo pilkku»
«Hurstistasi tahratusta;»
«Kotiis lähde. Luoja suokoon»
«Siihen voimaa, armahdusta.»
Oi laupias Isä, armahda!
Siitä virran reunall' Agnes
Hurstiansa taaskin huhtoo;
Valkoliinaa, tahratonta
Virta vuolas tempoo, ruhtoo.
Oi laupias Isä, armahda!
Veri poiss' on hurstisesta,
Liina puhdas, mutta turhaan:
Agnes vielä verta näkee,
Niinkuin tuolloin yönä murhan.
Oi laupias Isä, armahda!
Aamust' yöhön Agnes seisoo
Ve'essä poukkutuolinensa:
Murtuu varjons' aallokossa,
Tuul' vie hapset hajallensa.
Oi laupias Isä armahda!
Kuutam'-öinä kirkkahina,
Virran väreen välkkyellen,
Karttu valkee kauvas loistaa
Pontevasti poukutellen.
Oi laupias Isä, armahda!
Työtä kestää kesät talvet,
Vuosi vuodelt' yhtä lyytä;
Päivä paahtaa posket hienot,
Jalat pienet kylmä hyytää.
Oi laupias Isä, armahda!