Markuksella on esitetty ainoastaan henkinen syntyminen, ruumiillisesta syntymisestä ei ole mainittu mitään erinomaista.
Ei myöskään Johanneksen evankeliumissa ole mainittu mitään ruumiillisesta syntymisestä, vaan se alkaa esityksellä henkisestä syntymisestä.
Tässä viime mainitussa evankeliumissa ei Jeesuksen henkinen syntyminen ole esitetty niinkuin se olisi hänen oma kertomuksensa siitä mitä tapahtui hänessä sisällisesti, vaan on henkisestä syntymisestä puhe ikäänkuin ulkopuolelta katsoen, yleiseltä kannalta, semmoisena kuin se esiintyy hänen oman elämänoppinsa valossa. Sanotaan näin:
"Alussa oli sana, ja se sana oli jumalan tykönä ja jumala oli se sana."
[Joh. 1: 1.]
Sana, se on yhtä kuin elämän sana, kuten jo näimme saman Johanneksen 1 epistolan 1 värssystä. Mutta elämän sana on tietysti sana siitä, mitä elämä on, eli mitä varten me elämme. Sana on siis yhtä kuin mistä jo olemme puhuneet: valtakunnan sana eli se henki, joka voi meissä herätä ja joka meille sanoo mitä meidän on elämässä tekeminen. Se sana itse on siis jumala, kuten Johannes sanookin.
"Tämä oli alussa jumalan tykönä." [Joh. 1: 2.]
"Kaikki ovat sen kautta tehdyt: ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on." [Joh. 1: 3.]
Vaikka ihmiset eivät alussa tietäneet siitä, oli kuitenkin kaikki elämä vaan sen kautta olemassa, eikä mikään, mikä oli syntynyt, elänyt muuta varten.
"Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus." [Joh. 1: 4.]
Sana "hänessä" osoittaisi, että tässä olisi kysymys jostakin henkilöstä, mutta, kuten jo ruotsalaisestakin käännöksestä näkyy, tämän sanan sijassa pitää olla sana "siinä", siis: