Tämmöisen tosiasian merkitys onkin hyvin laajalle ulottuva ja se sekä selventää hänen oppiansa että tekee tämän opin yhä rakkaammaksi sydämmelle.
Täytyy vaan tehdä itselleen selväksi Jeesuksen elämänopin piirteet, ymmärtääkseen kohtalon syvyyttä siinä, että tämä opettaja oli syntynyt juuri ilman suurta sukua, ilman nimeä, ilman mitään ulkonaista kunniaa, vaan päinvastoin oli niitä lapsia, joita ihmiset heidän syntymisensä vuoksi ylenkatsovat.
On niinkuin juuri tämä hänen syntymisensä olisi omansa vahvistamaan, kuinka kokonaan riippumattomia toisistaan ovat ruumiillinen syntyminen ja "syntyminen jumalasta." Tavallaanhan voi sanoa, ettei Jeesuksen oppi ole mitään muuta kuin oppi siitä kuinka ihmisen on syntyminen jumalasta, oppi "uudestisyntymisestä" eli syntymisestä "korkeudesta". Kaikki mitä Jeesus opettaa elämästä, on ainoastaan sitä mitä hän on itse sydämmessään kokenut ja täyttänyt; ja niinpä jos hän opettaa syntymistä jumalasta, on hänen itsensä täytynyt kokea tämmöinen syntyminen. Tämä syntyminen jumalasta antaa orjille vapauden, vangeille päästön, sokeille näön, kaikille halveksituille, häpeällisesti syntyneille hyvityksen. Se oppi on, että ihmisessä on kaiken kunnian ja vapauden lähde. Mutta jos Jeesus itse olisi syntynyt jumalasta jollakin erikoisella, meille mahdottomalla tavalla, niin mitä oppia me siitä voimme saada! Jos hänellä olisi ollut oikeus ylpeillä loistavista, kuninkaallisista esi-isistä, mitä lohdutusta olisi siitä orjille ja vangeille ja sokeille ja kaikille niille, joilla ei ole tunnettuja esi-isiä ja joita ihmiset halveksivat!
Mitä enemmän syventyy Jeesuksen elämänoppiin ja mitä tarkemmin seuraa hänen omia sanojaan suhteestansa ihmisiin ja jumalaan, sitä selvemmin ymmärtää tämän seikan merkityksen.
* * * * *
Uskonnollisessa suhteessa merkityksettömänä voi siis jättää pois, paitsi sukuluetteloa Matt. 1 luvussa, myöskin kaiken sen, mikä mainitaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien 2 luvuissa. Niissä kerrotaan vielä muista Jeesuksen syntymisen yhteydessä muka tapahtuneista ihmeistä, ennustuksista ja taioista, sitten myöskin Herodeksen vainosta, Joosefin paosta Egyptiin ja palauksesta kotiin. Luukkaalla, 2 luvun lopussa, tapaamme kuitenkin seuraavan huomattavan kertomuksen Jeesuksen lapsuudesta (Luuk. 2: 40-50):
"Lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä ja hänen viisautensa lisääntyi. Ja Jumalan armo oli hänen kanssaan. Hänen vanhempansa vaelsivat joka vuosi pääsiäisjuhlalle Jerusalemiin. Ja kun hän oli 12:n ikäinen, tulivat vanhemmat tapansa mukaan Jerusalemiin juhlalle. Heidän lähtiessään juhlapäivien jälkeen kotiin jäi poikanen Jerusalemiin äidin ja Joosefin huomaamatta. He luulivat hänen tulevan muiden seurassa, ja käytyään päivän matkaa he etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta, vaan eivät löytäneet ja palasivat sentähden takasin Jerusalemiin häntä hakemaan. Ja löysivät hänet vasta temppelistä, missä hän istui opettajien keskuudessa kysellen ja kuunnellen heitä. Ja kaikki ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. Hänet nähtyään vanhemmat hämmästyivät ja äiti sanoi: poikaseni, miksi meille näin teit, olemmehan saaneet sekä isä että minä huolestuneina hakea sinua. Ja hän sanoi heille: miksi haette minua, tietystihän minun pitää olla siinä huoneessa, joka kuuluu isälleni. Mutta he eivät ymmärtäneet mitä hän heille sanoi."
Tämä kertomus viittaa siihen, että Jeesuksen elämän opin pääajatus, ajatus ihmisen poikasuhteesta jumalaan, syntyi hänen lapsuudessaan yhteydessä juuri sen seikan kanssa, ettei hän tuntenut ruumiillista isäänsä. Niinkuin meidän aikoinamme, saivat lapsipuolet varmaan Mooseksenkin lain aikana tuntea kodissaan kodittomuutta ja ulkopuolella kotoa häväistyksiä. Hän joutui Jerusalemiin, kauas kotoansa, missä hänestä ei tiedetty. Hän tuli temppeliin, joka pidettiin jumalan asuntona. Kuten tunnettu oli juutalaisten vanhoissa kirjoituksissa (vanhassa testamentissa) lausuttuna myöskin, että jumala on ihmisten isä. Ja kuunnellen ja kysellen opettajia elähyttää Jeesusta nyt ajatus, että jos jumala on hänen isänsä, niin mitä hänen tarvitsee välittää siitä, ettei hän tunne ruumiillista siittäjäänsä. Hänen vastauksensa vanhemmille, jotka olivat käyneet päivän matkan ennenkuin rupesivat häntä kaipaamaan, kuuluu: miksi haette minua, ettekö tietäneet, että poika on löydettävä isänsä talosta! [Maria ei ymmärtänyt, mitä hänen poikansa tarkoitti. Hänelläkään ei siis ollut uskoa siihen, että Jeesus olisi syntynyt yliluonnollisesti.]
Tässä vastauksessa tuntuu jo nyt kaksi piirrettä, jotka sittemmin Jeesuksen totuudenopissa ovat suurella selvyydellä esiintuodut. Ensiksikin, että hän tunnustaessaan jumalan isäkseen on ihmisenä kaiken kunnian lähteellä ja tämän synnynnäisen oikeutensa perustuksella riippumaton maailman jakamasta arvonannosta. Toiseksi, että tunnustaen jumalan välittömäksi isäkseen hän on myöskin kaikkien velvollisuuksiensa lähteellä, ja siis riippumaton ihmisten jopa vanhempiensakin määräämistä velvollisuuksista.
Tämä Jeesuksen avioton syntyminen siis on täynnä suurta merkitystä ja ihan uudelta kannalta valaisee sekä hänen henkilöänsä että oppiansa.