Evankeliumit eivät kuitenkaan anna vähintäkään syytä otaksumiseen, että Jeesus olisi sittenkin ollut Joosefin poika. Kerrotaan, että Maria oli Joosefiin kihlattu ja ennenkuin he yhteen tulivat, huomattiin hän raskaaksi. Silloin Joosef, joka oli hurskas mies eikä tahtonut kihlattuansa saattaa huonoon maineeseen, päätti hiljaisuudessa hylätä hänet, mutta otti sitten erään unen nähtyään hänet kuitenkin puolisokseen, vaikkei ollutkaan hänen yhteydessään siihen asti kuin hän lapsensa synnytti. Tämä on kerrottu Matteuksen 1 luvun 18-25 värssyissä.
Tähän liittyvä kertomus viattomasta jumal-äidistä, joka ei tiennyt mitään miehestä, voi kyllä olla kaunis, se voi olla runollinen, se voi olla taiteellisen esityksen esineenä, se voi olla ehdottoman puhtauden ihanteen symhoolina eli vertauskuvana; mutta tämä kaikki ei voi aikaansaada, että kertomuksen sanallinen sisältö enää voisi olla uskontomme esineenä. Sillä se, mikä tässä kertomuksessa kerrotaan, ei voi olla tosi. Ja aika on tullut, ettei uskonto taida enää olla kauneutta, ei runoutta, ei taidetta, ei symbolismia, vaan ainoastaan totuutta.
Jos siis ei voi ajatella, että Jeesus oli jumalan siittämä, — jos ei myöskään voi ajatella, että hän olisi ollut Joosefin poika, ja jos kuitenkin, tahtomatta jäädä kokonaan epätietoiseksi, pyrkii evankeliumin kertomuksesta vainuamaan esille puhdasta totuutta, niin on vielä jäljellä otaksua, että Jeesus oli tavallinen avioton lapsi.
"Jeesusko avioton lapsi, sehän on julkein häväistys!" — kuulen minä huudahdettavan kauhistuksella.
Minä sanon vieläkin: se on omituisen, puolustamattoman lapsellisuuden todistus, että ihmiset kuvailevat Jeesuksen arvon voivan enetä tai vähetä hänen syntymisensä laadusta.
Juuri sama lapsellinen kauhistus, joka vielä nykyjään valtaa ihmiset tällaisen otaksumisen kuultuaan, on nähtävästi antanut aihetta niille, jotka muinoin tiesivät, ettei Jeesus ollut Joosefin vaan yksin Marian poika, peittää ja salata asian todellista laitaa. Katsottiin, että totuuden tietäminen ei ole ihmisille hyväksi. Jos lapsi kysyy aikaihmiseltä, kuinka olen saanut pienen veljen, ei aikaihminen katso lasta kypsäksi tietämään totuutta ja mieluummin kertoo hänelle sadun enkelistä, joka toi pienokaisen jumalalta. Niin on Maria-legendakin kerrottu kansoille, joiden ei luultu voivan sulattaa semmoista oppia, että aviottomasti syntynyt ihminen olisi ollut jumalan erikoinen lähettiläs.
Syitä siihen, että tämä taru viattomasta jumaläidistä on levinnyt ympäri puolen maailmaa, voi olla lukemattomia, sekä ulkonaisia että sisällisiä. Yksi sisällinen syy, ehkä tärkein kaikista, on se, että tämä taru oli ihmisissä siveellisen puhtauden ihanteen ensimäisenä herättäjänä. Keski-aikana, jolloin Jeesuksen oma oppi oli kokonaan tuntematon ja katolinen papisto sitä kansalta salasi, oli "neitsyt Marian" ihanteleminen ylimmillään. Michelangelo, Leonardodavinci ja Raafael möivät suurista rahoista esityksiänsä tuosta hienosta, jumalallisesta viattomuudesta. Jeesuksen oppi asettaa siveellisen puhtauden jokaisen omaksi personalliseksi ihanteeksi, mutta roomalaiset kardinaalit ja florensilaiset kauppiaat, kaikkein raaimpien tapojensa ja käsitystensä ohella, saattoivat ihailla puhtautta ainoastaan kaukaisena, heidän ulkopuolellaan olevana utukuvana, joka ei vielä mitenkään velvoittanut heitä itseään. Ulkonaisista syistä lienee tärkein se, että sivistymättömälle kansalle, joka ei tunne Jeesuksen oppia, on mahdotonta ajatella Jeesuksen syntymistä jumalasta muulla tavoin kuin sikiämisenä suoraan jumalasta vaimon kohdussa.
Mutta kansat eivät ole enää tämmöisessä lapsuuden tilassa. Evankeliumin oppi ei ole enää salattu. Jokainen osaa lukea ja ajatella. Ja vapautunut ajatus on vastustamattomasti löytävä totuuden, vaikka se olisi kuinkakin sotkuksiin saatettu.
Niinpä nyt juuri nuo entiset lapsekkaat yritykset verhota Jeesuksen ruumiillinen syntyminen erikoiseen loistoon meille paraiten todistavatkin hänen syntyneen tavalla, josta ei katsottu sopivaksi julkisesti kertoa.
Ja lukiessa evankeliumeja tosi uskonnollisessa tarkoituksessa eli saadaksemme tietää, mitä varten elämme, voi kysymys tähän kertomukseen nähden olla vaan siitä, mitä opittavaa olisi semmoisesta tiedonannosta, että Jeesus oli avioton lapsi, eli voiko se enentää hänen elämänoppinsa selvyyttä meille.