Eikö ole mitään muuta keinoa? Eikö todella voisi, jättämällä tämän kertomuksen pois, alkaa lukemista esimerkiksi Matteuksen 3:nesta luvusta, jossa on puhe Johannes kastajan saarnasta, Jeesuksen ilmestymisestä Jordanille, kyyhkysen laskeutumisesta alas hänen päällensä? Tai vielä paremmin Luukkaan 2 luvun lopusta, jossa kerrotaan kuinka Jeesus 12 vuotiaana esiintyi temppelissä ja nimitti tätä oman isänsä huoneeksi? — Mutta nämätkin paikat tuntuvat olevan kirjoitetut vaan Jeesuksen jumaluuden todistamiseksi. Mistä siis alkaa? Näiden paikkojen perästä seuraa kuvaus hänen olemisestaan korvessa. Siinä taas näyttää olevan kerrottu käsittämätön kamppaus jumalan ja pahan hengen välillä, jolla ei ole mitään tekemistä elämänopin kanssa. Sitten seuraa kertomuksia ihmetöistä, yksi toisensa perästä, kaikki vaan tuon maan päälle ilmestyneen jumalan kunnian todistamiseksi ja ylistämiseksi. Ja näiden ihmetöiden väliin on ikäänkuin ohimennen sirotettu kertomuksia tästä opista — hajanaisia lauseita taivaanvaltakunnasta, joku vertaus kylväjästä, — niin että vuorisaarna esiintyy ainoana kokonaisempana palasena hänen opistaan. Kuinka nyt löytää yksinkertainen vastaus elämän kysymykseen hänen puheistaan, jotka kaikkialla näyttävät olevan yhteydessä ihmeiden ja yliluonnollisuuksien kanssa ja joita sitäpaitsi ei mitenkään voi arvostella erillään Jeesuksen teoista, elämästä ja kuolemasta, siis hänen persoonallisuudestaan? Silminnähtävästi täytyy siis perustua evankeliumin kirjoittajan ilmoituksiin myöskin mitä hänen tekoihinsa, elämäänsä ja ja erikoisiin tapahtumiin tulee.
Sille, joka ei voi syventyä evankeliumin tekstien historiallistieteelliseen arvosteluun, on sentähden vaan yksi keino jäljellä, — ehkä paras kaikista. Hänen täytyy lukea kaikki erotuksetta, lukea yksinkertaisella mielellä, ilman mitään edeltäpäin tehtyä päätöstä, ainoastaan kysymällä itseltään, onko luetulla ja missä määrin tekemistä, sen kysymyksen kanssa, johon hän hakee vastausta. Hänen täytyy siis myöskin lukea kertomus Jeesuksen syntymisestä tällä mielellä. Jollei ole tekemistä, niin jättää hän sen luonnollisesti pois. Jos on, niin ottaa hän siitä vastaan sen, minkä hän voi tuntea todeksi, ja jättää pois sen, mikä hänen mielestään ei voi olla totta. Tämä on ainoa mahdollinen lukemisen perustus.
I.
Jeesuksen syntyminen ihmisestä.
Näin on nyt edessämme Matteuksen 1 luku, luettelo Jeesuksen esi-isistä Aabrahamista alkaen Daavid kuninkaan kautta Joosefiin, Marian mieheen asti. Tämä luettelo sisältää siis Israelin kansan suurimman ja loistavimman suvun, johon juutalaisten kansallisylpeys oli keskittynyt.
Mitä tarkoittaa tämä sukuluettelo?
Sillä kun luetaan edemmäs, seuraa 18 värssystä asti kertomus Jeesuksen syntymisestä, ja nyt saadaan tietää, ettei Jeesus ollutkaan Joosefin poika, eli ettei hänellä siis ollut mitään sukuyhteyttä lueteltujen esi-isien kanssa. Jos luettelon tarkoitus on, kuten Matteuksella (v. 17) ilmoitetaan, osoittaa, että kuningas Daavidin sukua ennen Jeesuksen syntymää oli kolme kertaa 14 polvea, niin semmoinen tiedonanto ei kuulu meihin vähimmässäkään määrässä.
Jos saapi luottaa Luukkaan tiedonantoon (Luuk. 3: 23), että Jeesus siihen aikaan luultiin Joosefin pojaksi, on luettelo selitettävissä, ja epäselväksi jää vaan miksi tämä Joosefin sukutaulu on Matteuksella, joka nimenomaan kertoo, ettei Jeesus ollut Joosefin poika.
Kuinka tämmöinen luettelo lieneekin joutunut Matteuksen evankeliumin alkuun, ei voi olla näkemättä että sen varsinainen tarkoitus on saada Jeesuksen syntymisen ympärille kootuksi parasta kunniaa ja loistoa, mitä ihmismielikuvituksella on ollut tarjottavana. Aabrahamin ja kuningas Daavidin piti oleman hänen esi-isiänsä suoraan alenevassa polvessa, samalla kuin Jumalan itsen piti oleman hänen siittäjänsä!
Niinkauan kuin ihmiset ovat lapsuuden tilassa ja luulevat, että jonkun elämän-opettajan kunnia riippuu semmoisista ulkonaisista seikoista kuin hänen syntymisensä laadusta, saattaa tämmöiset sukuluettelot ja erinomaisuudet itse syntymisessä tuntua tarpeellisilta. Mutta heti kun huomataan, että oikea kunnianlähde täytyy olla ihan toisaalla, kadottavat ne merkityksensä. Jokaiselle käy ainakin selväksi, että vaan yksi kahdesta voi olla kysymyksessä: joko tahtoo evankeliumi sanoa, että Jeesus oli Joosefin poika, ja silloin säilyköön sukuluettelo, tai että hän oli pyhän hengen siittämä, ja silloin sukuluettelo jääköön pois.