Erityisesti merkillinen ja huomattava on vielä profeetta Jeremiaan ennustus, siinä kun ei taivaanvaltakunnan tuleminen ole pantu riippuvaksi ulkonaisista merkeistä, kuten muilla profeetoilla, vaan esitetään sisällisenä jumalan yhtymisenä ihmisten (Israelin) kanssa:

"Katso, päivät ovat tulevat, sanoo Herra, jolloin minä olen tekevä liiton Israelin huoneen ja Juudan huoneen kanssa, uuden liiton, ei semmoisen kuin oli se liitto, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kuin tartuin heidän käteensä johdattaakseni heidät pois Egyptin maasta, — vaan tämä liitto, jonka minä vastaisuudessa aijon tehdä Israelin huoneen kanssa, on oleva tällainen, sanoo Herra: Minä olen paneva lakini heidän sisäänsä ja kirjoittava sen heidän sydämmiinsä, ja olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani; ja sen jälkeen he eivät enää opeta toisiansa sanoen: 'tuntekaa Herraa!' sillä he ovat kaikki tuntevat minun, sekä pienet että suuret, sanoo Herra, sillä minä annan anteeksi heidän pahattekonsa ja unohdan heidän syntinsä. Niin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää ja kuun ja tähdet valaisemaan yötä, joka liikuttaa meriä ja vyöryttää sen pauhaavia aaltoja, hän, jonka nimi on Herra Zebaot." (Jer. 31: 31-35).

Jos nyt kysytään, missä suhteessa Johannes ilmoitti samaa kuin muut profeetat häntä ennen niin täytyy sanoa, että hänellä oli sama profeetallinen käsitys taivaanvaltakunnasta, eli että hänkin ilmoitti samallaista jumalan tulemista maan päälle välittömäksi hallitsijaksi ihmisille. Maailmallisen valtakunnan sijaan, jossa olivat hallitsijana inhimilliset ruhtinaat, piti ihmisten keskuudessa syntymän uusi valtakunta, missä käskijänä ei ollut enää näkyväisiä vallanpitäjiä, vaan ainoastaan näkymätön jumala, joka tätä varten lupasi itsensä ilmoittaa ja tehdä tunnetuksi sekä suurille että pienille. Tämmöistä valtakuntaa, jossa ainoastaan jumala on hallitsijana, sanoo sentähden Johannes jumalan eli taivaan valtakunnaksi. Ja on siis hyvin tärkeätä ymmärtää, ettei sanalla "taivaan" tarkoitettu sanoa tämän valtakunnan paikaksi taivasta, vaan ainoastaan että se oli taivaan eli jumalan hallitsema valtakunta, niinkuin sitä evankelioissa "jumalan valtakunnaksi" yhtä usein nimitetäänkin.

Jos taas kysytään, missä suhteessa Johanneksen ilmoitus tästä jumalan valtakunnasta oli erilainen kuin muiden profeettain, niin täytyy huomata että erilaisuudet ovat hyvin suuria ja tärkeitä. Jopa niinkin, että Johanneksen koko merkitys tuntuu olevan siinä, että hän opetti jotakin erikoista jumalan tulosta maan päälle kuin muut profeetat.

Muut olivat nimittäin ennustaneet jumalan astuvan maan päälle jossain tulevaisuudessa, mutta Johannes sanoi, että jumalan valtakunta on jo tullut ja että tarvittiin vaan vielä voimain ponnistus ihmisten puolelta, tarvittiin, että he muuttaisivat mielensä. Taivaan valtakunta on tässä, ihan tässä, — ihmisten täytyy vaan itsien ottaa askel tullakseen siihen. Sanoissa "tehkää parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt", on siis Johanneksen saarnan koko erikoinen sisällys lausuttu, kun ymmärtää, että hän tarkoitti taivaan valtakunnalla jumalan tulemista maan päälle ihmisten hallitsijaksi, eikä siis suinkaan yksityisten ihmisten haudantakaista elämää, josta juutalaisille ei ollut muutenkaan mitään käsitystä.

Johannes asui Judean korvessa, Jordanilla. Hän eli uskonsa mukaisesti, ei ylentänyt itseänsä kenenkään muun rinnalla, tyytyi vähimpään mahdolliseen [Matt. 3: 4] ja piti korkeana ainoastaan oman sydämmensä totuutta [Joh. 3: 30]. Ruvettuaan saarnaamaan jumalan valtakunnan tulosta maahan, hän nyt vaati kaikilta ihmisiltä uskon muutosta ja vapautumista elämän valheesta [Matt. 3: 2, 8]. Hän sanoi: ääni huutaa teille, että valmistaisitte epätasaisella maalla tietä jumalalle, suoristaisitte hänen polkunsa, niin että kaikki olisi tasaista eikä olisi alempaa eikä ylempää; silloin on jumala astuva ihmisten keskuuteen ja kaikki yksityiset ovat näkevät pelastuksensa. [Luuk. 3: 4-6. Ajatus vaatii, että kaksoispiste on pantava "korvessa" sanan edelle eikä jälkeen, siliä kaiken aikaa on tässä puhe siitä, että Herra, ennenkuin tulee, tahtoo suoristamaan ja tasoittamaan maan epätasaisuudet. Huutavan ääni on: korvessa valmistakaa Herran tietä ja tehkää hänen polkunsa oikeaksi. "Kaikki laaksot pitää täytettämän, ja kaikki vuoret ja mäet alettaman, väärät pitää ojettaman, ja koliat tasaiseksi tieksi tehtämän", sanotaan Luukkaalla. Tämä, on luonnollisesti vertaus ihmismaailmaan, jossa tasoitus on tapahtuva ennenkuin Herra tulee.] Ja niitä ihmisiä, jotka tulivat häntä kuulemaan, jotka ymmärsivät hänen aatteensa ja oman erehdyksensä elämässä, hän pesi Jordanin vedellä tämän mielenmuutoksen eli uuteen valtakuntaan astumisen merkiksi.

Johanneksen saarna herätti suurta huomiota kansassa. Hänen luoksensa tulvasi väkeä Jerusalemista, Jordanin varsilta ja koko maasta. [Matt. 3: 5, 6. Mark. 1: 5.].

Näemme Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien kertomuksista, että sinne tuli väkeä monenlaista; paitsi semmoisia, jotka olivat käsittäneet asian sisällisen mielenmuutoksen kannalta ja tulivat hakemaan vapautusta erehdyksistään, myöskin semmoisia, joita oli fariseusten puolelta Jerusalemista lähetetty urkkimaan ja tiedustelemaan, oliko todella kysymys odotetun Kristuksen, Israelin vapauttajan tulemisesta. [Joh. 1: 19-25.] Matteuksen tekstistä näyttää että joukko yläluokkiin kuuluvista ihmisistä olivat lähestyneet häntä salaa, koska ei heidän tietysti sopinut julkisesti kuunnella kamelin nahkoihin puetun ja nuoralla vyötetyn "villitsijän" puheita. [Matt. 3: 7.] Näemme Luukkaan tekstistä, etteivät ihmiset oikeen ymmärtäneet tämän valtakunnan laatua eivätkä osanneet kuunnella sen näkymättömän hallitsijan ääntä. Kun Johannes opetti että jumala tulee maailmaan sittenkuin kaikki arvonerotukset ja mutkat ovat ihmisten välillä poistetut, kaikki ylemmyydet ja alemmuudet tasoitetut, kysyivät ihmiset häneltä, mitä heidän oli tekeminen, että tämmöinen "epätasaisen maan tasoitus" syntyisi. — Johannes vastasi: kellä on kaksi vaatetusta, antakoon sille, jolla ei yhtään ole, kellä on leipää antakoon sille, jolla ei leipää ole. Samallaisen kysymyksen tekivät myöskin veronkiskojat, jotka olivat tässä halveksitussa virassa tietysti vaan senvuoksi, että heidän oli siinä mahdollisuus rikastua toisten kustannuksella. Johannes vastasi heille: "älkää keltään kiristäkö enempi kuin mitä on säädetty", se on: älkää pyrkikö rikastumaan. Niinikään sotilaille, joiden ainoa varsinainen tulolähde oli ryöstö ja sotasaalis, vastasi Johannes: "älkää ketään ryöstäkö älkääkä kelleen vääryyttä tehkö, vaan tyytykää pestipalkkaanne." [Luuk. 8: 10-14.] Mutta paitsi näitä tuli, kuten mainittu Johanneksen luo rikkaita ja mahtavia juutalaisten opettajia. Heille sanoi Johannes, heidät tunnettuansa: "osasittepa tekin tänne, siis tunnette ettette elä jumalan tahdon mukaisesti: Älkää luulko, että teidän suuri sukuperänne oikeuttaa teitä taivaan valtakuntaan; vaan näyttäkää elämässänne että olette muuttaneet mielenne ja uskonne [Matt. 3: 7-9; vrt. Luuk. 3: 7, 8, jossa Johanneksen sanat ovat osotetut yleensä juutalaisille eikä yksistään fariseuksille ja sadduseuksille], sillä niinkuin puu, jonka juureen on kirves pantu, ei kelpaa muuhun kuin pois hakattavaksi, niin on rikkaudet, vallat, synnynnäiset ylemmyydet mennyttä: tästä lähin ei ole mikään tarpeellista muu kuin se, mikä tarkoittaa lähestyneen taivaanvaltakunnan perustamista ihmisten keskuudessa. [Matt. 3: 10, Luuk. 3: 9.] Minä tosin pesen teitä vedellä, mutta tästä minun ulkonaisesta puhdistuksestani riippumatta täytyy teidän sydämmiinne tulla se henki, joka on lähestyneen valtakunnan näkymätön hallitsija ja jonka rinnalla minä en ole mitään. Henki on puhdistava ihmisen niinkuin tuli, niinkuin isäntä, joka lapio kädessä perkaa riihtänsä, erottaa kokoon kelpaavan viljan ja polttaa tarpeettomina ruumenet." [Johanneksen viime mainitut sanat ovat Matteuksella kerrotut näin: "Minä tosin kastan teitä vedellä: mutta se joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan, hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella. Jonka viskin on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä, ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa sammumattomalla tulella." Nämät sanat, verrattuina Joh. 1: 15, 29-31 värssyihin, näyttävät, lukiessa niitä ensi kertaa, tarkoittavan vaan Jeesuksen henkilöä, jolle siis jo Johanneskin antaisi juuri sen salaperäisen luonteen, mikä hänelle uskontunnustuksessamme omistetaan. Sentähden ovat nämät sanat, näin alussa, hyvin hämmentäviä, puhumatta niiden ulkonaisesta sekavuudesta, ja vasta päästyä perille Jeesuksen elämänopista voi ymmärtää niiden sisällyksen. Tietysti että Jeesus voisi "puhdistaa hengellä", hänen täytyy jotakin opettaa, niin että ihmisiin tuleva henki voi olla vaan hänen oppinsa sisällys.]

* * * * *

Tätä Johanneksen saarnaa jumalan valtakunnasta tuli nyt Jeesuskin kuuntelemaan [Matt. 3: 13, Mark. 1: 9], — se sama rikkauden, vallan ja sukuperän puolesta kokonaan merkityksetön Jeesus, jota erityiset olosuhteet olivat, kuten mainittu, jo lapsuudesta saakka johtaneet siihen ajatukseen, että ihminen on riippumaton ulkonaisten suhteiden siteistä ja maailman tuomiosta ja että hän voi tunnustaa välittömästi jumalan hengen oman menettelynsä määrääjäksi.