Johanneksen puheet jumalan hengen tulosta maan päälle ihmisten välittömäksi hallitsijaksi ja ihmiselämän täydellisestä muuttumisesta, olivat siis Jeesukselle kuin siemeniä valmiiseen maahan.

Nähtävästi hän nyt koko sydämmestään hyväksyi Johanneksen saarnan ja uskoi hänen aatteeseensa, koska halusi tulla vedellä pestyksi astuakseen Johanneksen julistamaan valtakuntaan.

Rikkailta ja mahtavilta kansan opettajilta oli Johannes kieltänyt vedellä pesunsa, koska he eivät olleet valmiit muuttamaan elämäänsä, mutta merkityksettömälle Jeesukselle, joka ei voinut pitää isänään muuta kuin jotakin näkymätöntä henkeä, hän sanoi, ettet sinä tarvitse tulla vedellä pestyksi, sillä sinä ajattelet niinkuin se, joka jo on muuttanut mielensä, sinä voit siis yhtähyvin pestä minua. [Matt. 3: 13-15. Matteuksen esityksessä on nimenomaan fariseusten ja Jeesuksen tulo Jordanille asetettu vastakkain.] (Huomattava on tässä kohden Johanneksen evankeliumin ilmoitus, että Johannes kastaja ei ollenkaan tuntenut Jeesusta ennenkuin tämä tuli hänen luoksensa. [Joh. 1: 31 (ja 33).] Täytyy siis otaksua, että Johannes sanoi näin hänelle, koska oli tässä samassa tilaisuudessa oppinut häntä tuntemaan.) Jeesus vastasi nyt hänelle tahtovansa tulia pestyksi vedellä, koska hänellä oli, jumalan valtakunnan kynnyksellä, tarve puhdistua yhdellä tavalla kuin kaikki muutkin, jotka tunsivat erehdyksensä. Ja silloin Johannes pesikin hänet vedellä. [Matt. 3: 15.]

Tämän jälkeen sanotaan Markuksen evankeliumissa näin: "Ja kohta kuin hän astui vedestä ylös, näki hän taivaat aukenevan, ja Hengen tulevan alas hänen päällensä niinkuin kyyhkyisen. Ja ääni tuli taivaasta: sinä olet se minun rakas poikani, johon minä mielistyin." [Mark. 1: 10, 11.] — Vastaavassa kohden Matteuksen evankeliumia sanotaan: "Koska Jeesus kastettu oli, astui hän kohta ylös vedestä: ja katso, taivaat aukenivat hänelle, ja hän näki Jumalan hengen tulevan alas, niinkuin kyyhkyisen ja tulevan hänen päällensä. Ja katso, ääni taivaasta sanoi: tämä on se minun rakas poikani, johon minä mielistyin." [Matt. 3: 16, 17.] Markus ja Matteus olivat Jeesuksen seuralaisia. Luukas, Paavalin oppilas, joka, kuten tunnettu, ei ollut Jeesuksen seuralainen ja kirjoitti evankeliuminsa kuulemisiensa mukaan, sanoo vastaavassa kohden: "Ja pyhä henki tuli alas ruumiillisella muodolla hänen päällensä niinkuin kyyhkynen, ja ääni tuli taivaasta, joka sanoi: 'sinä olet se minun rakas poikani, sinuun minä mielistyin.'" [Luuk. 3: 21, 22.] Johanneksen evankeliumissa on taas annettu se käsitys, että kyyhkysen näki vaan Johannes kastaja ja äänestä ei puhuta mitään. Siinä näet kerrotaan, että Jeesus tuli jälestäpäin, eli siis oltuaan korvessa, uudestaan Jordanille. Silloin Johannes sanoi hänestä: "Minä näin hengen taivaasta tulevan alas niinkuin kyyhkyisen ja seisahtuvan hänen päällensä. Ja en minä häntä tuntenut; mutta joka minun lähetti vedellä kastamaan, se sanoi minulle: jonka päälle sinä näet hengen tulevan alas ja seisahtuvan hänen päällensä, hän on se, joka kastaa pyhällä hengellä." [Joh. 1: 32, 33.]

Tämän mukaan näyttäisi pääpaino olevan siinä, että Johannes näki kyyhkysen omin silmin ja ilmoitti tämän näkönsä kansalle todistukseksi.

Jos näissä Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien kertomuksissa siis on varmasti kysymys ulkonaisesta ihmetapauksesta, jonka pitäisi todistaa meille Jeesuksen olleen jumalan lähettilään, niin ei niissä ole mitään merkitystä meihin nähden. Meitä silminnähtävästi vaaditaan uskomaan, että tämmöinen ihme todellakin on tapahtunut ja pitämään sitten tätä tapausta todistuksena siihen, että Jeesus oli juuri se Messias eli Kristus, josta vanhassa testamentissa puhutaan. Juutalaisten kansallista turhamielisyyttä voisi tämmöinen todistus kenties olla omansa tyydyttämään, mutta meille, jotka haemme Jeesuksen elämänoppia, on tämmöinen ihme sekä merkityksetön että vastenmielinen; eikä ainoastaan siitä syystä, että tiedämme sen epätodeksi, vaan myöskin siitä syystä, että se ulkopuolisena, kummastuttavana tapauksena saattaa meidät kokonaan kadottamaan käsistämme sen yleisinhimillisen, sisällisen ymmärryksen langan, jonka jäljille juuri olimme pääsemässä, kun seurasimme Jeesuksen tuloa kuuntelemaan Johanneksen oppia jumalan valtakunnasta maan päällä.

Kuitenkin, tässä kertomuksessa on jotakin, joka pidättää hylkäämästä sitä kokonaan. Siinä on jotakin, joka sanoo ettei se voi olla alusta loppuun keksitty, vaan voi olla ainoastaan väärinkäytetty. Kun evankeliumeissa juuri ikään on päästy kertomasta miten jumala muka synnytti Jeesuksen neitseestä oman henkensä avulla ja siten todistettu Jeesuksen yliluonnollinen syntyminen jumalasta, niin näyttää vähän oudolta, miksi olisi enää ollut tarpeen uusi legenda, jonka mukaan jumala nyt taaskin lähettää henkensä jumalalle. Maria-legenda on selvästi saanut alkunsa totuuden peittämisen tarkoituksessa; olisiko ehkä tämän toisenkin kertomuksen pohjana joku tosi-asia, jota olisi tahdottu peittää tai esittää harhaan vievässä hengessä?

Jos tässä tarkoituksessa lähemmin tarkastelemme mitä evankeelioissa on sanottu, mitä ei, niin pistää ensimäiseksi silmiimme se omituinen seikka, että Matteuksen ja Markuksen esityksissä ei sanota kenenkään muun kuin vaan Jeesuksen nähneen hengen tulevan alas tai kuulleen ääntä taivaasta. Sanotaan nimenomaan: "ja kohta kun hän astui vedestä ylös, näki hän taivaat aukenevan ja hengen tulevan alas hänen päällensä niinkuin kyyhkyisen, ja ääni tuli taivaasta: sinä olet minun rakas poikani, johon minä mielistyin." Mutta miksi Matteuksen ja Markuksen esityksessä on sanottu, että hän näki kyyhkysen ja kuuli äänen, eikä ole puhuttu mitään siitä, että kansa olisi nähnyt kyyhkystä tai kuullut ääntä, jos tämän tapauksen merkitys kerran pitäisi olla se, että jumala tahtoi todistaa kansalle Jeesuksen olevan messiaan? Pääasiahan olisi silloin siinä, että kansa näki ja kuuli eikä siinä että Jeesus näki ja kuuli. Silminnähtävästi siis Matteuksen ja Markuksen evankeliumien kirjoittajat eivät vielä tarkoitakaan kertomuksellaan esittää Jehovan merkkiä Israelin kansalle, vaan puhuvat vaan Jeesuksen omasta näystä ja kuulosta. Ja jos niin on, niin eivät he eikä kukaan muu ole voineet saada tietoa asiasta muulla tavalla, kuin että Jeesus itse on kertonut, mitä hän tunsi sisällisesti Johanneksen luona ollessaan. Ja mitä on Jeesus itse voinut kertoa? Ei tietysti mitään näkyväisistä kyyhkysistä ja korvin kuultavista äänistä, sillä, silloinhan olisivat taaskin muut nähneet ja kuulleet samaa, vaan tietysti hän on kertonut ainoastaan siitä, mitä tapahtui hänelle itselleen sisällisesti eli hengessä. Hän on voinut kertoa vaan näin: Ymmärrettyäni Johanneksen opetuksen, että jumala lähettäisi oman henkensä ihmisten sydämmiin ja perustaisi valtakuntansa heidän keskuudessaan ja tulisi heidän ainoaksi välittömäksi hallitsijaksensa, jos he muuttaisivat mielensä ja tasoittaisivat keskuudessaan hänelle tien, minä astuin veteen peseytyäkseni mielenmuutoksen ja tasoittumisen merkiksi. Enkä minä tarvinnutkaan muuta kuin täten pestä itseni puhtaaksi väärästä elämänkäsityksestä, kuin näin taivaan aukenevan, ja uusi elämänsana (jumalan henki), asettui minuun itsestään aivan kuin olisi ollut lähetetty (kyyhkynen), ja minä sain omassa sydämmessäni kokea (ääni taivaasta), mitä ennen olin vaan ajatellut, — että uudessa valtakunnassa ihmisen suhde jumalaan todella on yhtä kuin pojan suhde isään (sinä olet minun rakas poikani).

Tässä olisi siis kysymys vaan Jeesuksen omasta heräämisestä, — kokonaan henkisestä tapauksesta hänen omassa sisällisessä elämässään, johon me siis juuri tästä paikasta saisimmekin ensimäisen avaimen. Sen sijaan, että nyt jättäisimme pois koko paikan, jos se nimittäin olisi pitänyt käsittää muiden kertomuksena siitä mitä he muka näkivät ja kuulivat, muuttuu tämä paikka päinvastoin kaikkein tärkeimmäksi, kun sen käsitämme Jeesuksen omana tilintekona siitä, miten hänessä syntyi ensimäinen elävä suhde jumalaan. Sille, joka hakee hänen elämänymmärrystänsä, ei voi mikään olla tärkeämpää.

Ja tämä hänen oma kertomuksensa, kuten nyt selvästi näemme, ei pääty yllämainittuun lyhyeen, vertauksen tapaiseen kuvaukseen, vaan sen perästä seuraa välittömästi suorana jatkona kertomus hänen kokemuksistaan korvessa, johon hänet sekä Matteuksen, Markuksen että Luukkaan mukaan viepi juuri tuo sama häneen tullut sisällinen henki. [Matt. 1: 1. "Silloin vietiin Jeesus hengeltä korpeen" j.n.e. Mark. 1: 12. "Ja henki ajoi hänen kohta korpeen…" Luuk. 4: 1. "Niin Jeesus täynnänsä pyhää henkeä palasi Jordanista, ja vietiin hengeltä korpeen.">[ Koska ei yksikään hänen vastaisista opetuslapsistaan vielä silloin ollut hänen ympärillänsä eikä kukaan vieras ihminen voinut seurata häntä korpeen, täytyy siis tämänkin jatkon olla Jeesuksen omaa kertomusta omasta itsestään.