— Surkea häpeä sentään koko pataljoonalle, ettemme me osanneet häntä ottaa, — puhkesi vihdoin päivystäjäkin sanomaan.
— Niin, veli B., kuinka se oikein oli sen kädenkiertämisen kanssa?
— Kuinkako oli? Tehän itse melusitte silloin niin, etten voinut kertomustani lopettaa!
Kaikki rupesivat nauramaan.
— Puhukaa mitä hyvänsä, —- sanoi luutnantti T., — mutta Helena on kihloissa sosialistin kanssa.
— Ikivale! Tuo on jo viime vuoden lumia — toisti luutnantti R.
Mutta kaikki uskoivat, että niin oli.
— Itse olette syypäät, — sanoi luutnantti M. — Olisitte jonkun yhden antaneet rauhallisesti yritellä, mutta eikös mitä! Kun minä olin saamaisillani jaa'n, silloin aina oli muita ympärillä kuin mehiläisiä. Ja nauretaan ja pilkataan minua! Kaikki konstit silloin kelpasivat! No? Onkos nyt sosialisti parempi?
Luutnantti B. sanoi:
— Olisi edes sota syttynyt, niin olisi hän valinnut urhoollisimman meistä. Mutta mitä hän näissä rauhan tuherruksissa upseerin sielusta tietää!