— Ikävä vaan, ettei nykyisissä sodissa enää voi olla urhoollinen, niinkuin entisissä miekan mittelöissä, —- sanoi ajutantti L. puoli piloilla.
— Ei voi, — valitti luutnantti B:kin. — Senpätähden olen aina sanonut, että pitäisi olla sen sijaan jotakin muuta samallaista. Enemmän vaarallisia ratsastuksia! Enemmän hengenuhkaa!
— Palatkaamme sanalla sanoen kaikin puolin keskiaikaan, — ivaili luutnantti T., — ruvetaan Ivanhoeksi, Richard Leijonamieleksi — —
— Parempi sekin olisi, — arveli luutnantti B. — Nyt voi joku luutnantti vaan hyvin kumarrella ja hyvin tanssia. Mutta mitä se merkitsee? Ne ovat kaikki apinain konsteja. Pääasia on mitä on tässä (hän jyskytti nyrkillään rintaansa)! Ja kas se juuri onkin poissa meistä, ja sosialistit vievät meidän Helenojamme.
— Johan olen teille sanonut, että koko juttu on valetta, — sanoi luutnantti R., jota ei tavallisesti kukaan kuunnellut hänen selvänä ollessa. Luutnantti B. jatkoi:
— Jaa, jaa, katsokaas se voi olla tuommoinen sosialisti vaan. Sekin pitää sentään puoliaan ja sotii vimmatusti ja on urhoollinen. Mutta mitä me? Yks, kaks, yks, kaks, — seis! Ja sitten vähän toppausta polettien alle, vähän pumadaa päähän, jakaus niskaan. Siinä kaikki. Muille maille on urhoollisuus siirtynyt, sosialistit ja anarkistit voivat olla urhoolliset, mutta ei luutnantit.
Luutnantti R. löi nyt yhtäkkiä nyrkkinsä pöytään niin että lasit kilisivät ja kaikki hyppäsivät paikoiltaan.
— Sehän on merkillistä, ettei kukaan kuule mitä minä sanon! Koko jutussa ei ole vähintäkään perää. Mitä mustiin vaatteihin tulee, niin ne ovat vaan tavalliset suruvaatteet. Ja jos vaikka hän saarnaileekin, niin saarnailkoon, eihän se merkitse että hän on sosialistin kanssa kihloissa. Sen minä sanon, että jos hän jonkun valitsee, niin ei se sosialistia ota. Tänne se kuuluu.
— Tänne se kuuluu! — päättivät kaikki yhteen ääneen.
— Kysytään Georgilta, — ehdotti luutnantti L. — Se armas poika kuuluu ruvenneen ottamaan ranskan tunteja meidän Helenamme edessä.