—- Kyllä, kyllä. — Georg, — kyllä minä muistan.
— Niin juuri, Georg, — niin hän tahtoi ensin tulla kapteeniksi ja muuta semmoista, mutta minä taas olin silloin ja olen nytkin itseni suhteen sitä mieltä, että niinkauan kuin voi olla menemättä naimisiin, niinkauan pitää olla. Niin että meidän ajatukset sopivat siinä asiassa yhteen, ja kaikki jätettiin sillensä.
— Vai sitä mieltä sinä olet.
— Sitä mieltä.
— Olin minäkin kerran eläissäni sitä mieltä.
— Eikö setä enää ole?
— Tiedäthän että olen naimisissa. Vai miten sinä tarkoitat?
— En minä oikeastaan niin tarkoittanut.
— Vaan miten?
— Niin vaan että sittenkin, aina, — niinkauan kuin voi, niinkauan pitää —.