— No-no, no-no, kyllä sosialismi antaa tunnustuksen sentään uskonnollekin. Kristinusko esimerkiksi ei ole mitään muuta kuin sosialismia ja sosialismi ei ole mitään muuta kuin käytännöllisesti sovellettua kristinuskoa, kuten olen täälläkin pitänyt esitelmää. Ei neiti ole kuullut? — Jos minä ehkä saan luvan neidillekin antaa yhden näistä vihkosista —
Hän kaivoi esille punakantisen kirjasen ja luki sen kansilehden:
— "Lachmann, Kristinusko ja sosialismi, esitelmä pidetty Malmön työväenyhdistyksessä —". Varsin valaiseva kirjanen. On minulla tässä muitakin, mutta saammehan niistä sittemmin —
Ja Helenan selaillessa tätä kirjasta, jatkoi sosialisti:
— Sosialismin tarkoitusperät tähtäävät kauas ja korkealle. — Onko neiti lukenut Bellamyn kirjan tulevaisuuden yhteiskunnasta? Se on ihan välttämättä luettava. — Siinä on täydellisen tasa-arvoisuuden, korkeimman yhteiskuntamuodon elävä kuva edessämme. Ja jokseenkin niin voi sanoa jokaisen sosialistin ajattelevan sitä ihannevaltiota, johon ihmiskunta on saatettava.
— Ensi tilassa luen sen kirjan. Sehän juuri on minulta puuttunut, etten ole mitään sentapaista lukenut. Enhän minä ole oikeastaan — —
— Sosialismin ensimäinen vaatimus on, että yhteiskunnan on perinpohjin muuttuminen.
— Niin, — sanoi Helena haltioissaan, — kaiken on perinpohjin muuttuminen. Juuri niin. Kaiken, kaiken!
— Yhteiskunnassa, yhteiskunnassa, huomatkaa. Siinä kohden olemme aivan samaa mieltä neidin kanssa. Ja jos nyt neiti tahtoo tietää, mitä sosialismi on, niin minä sanon: sosialismi on oppi siitä, kuinka kaikki on yhteiskunnassa saatava muuttumaan.
— Sittenhän se on juuri sitä mitä minä haen, — sanoi Helena innoissaan.