Ja niinkuin myöntääkseen Liisalle kaikki yhdellä kertaa ja yhdellä sanalla Heikki sanoi:
—No tätä lasta ette ainakaan kouluun lähetä! Mutta Liisa naurahti.
—Kuinka niin? Kyllä se kouluun lähetetään.
Ja tuli ja otti lapsen syliinsä ja alkoi puhua sille sen huulia sormillaan nipistellen:
—Pannaanhan lapsi kouluun,—sinnehän se lähetetään Helsinkiin lukukouluun,—mitä se lapsi sanoo, pannaanko, lähetetäänkö?—Voi sinua, Heikki hepukkani, sinä tupukkani, sinä typykkäni…
Kutkutteli, nauratteli vähän ja laski menemään.
Heikki ei voinut uskoa muuta kuin että Liisa puhui leikillään niin.
Mutta sitten sanoi Juho samaa. Hän sanoi vielä, että niin oli ollut vanhan Vuorelankin tahto.
—Ja eikös se Manu-vainaakin ennen kuolemaansa neuvonut, että "siihen justiin samaan Helsingin kouluun", sanoi Liisa leipomauunin luota.
Eikä Heikki voinut kylläksi kummastella.—