* * * * *
Kauan eivät vieraat viipyneet näillä mailla.
Tovereista ei ollut yksikään puhunut siitä illasta.
He olivat kuin unohtaneet koko asian. Kun he olivat keskustelleet, niin he eivät koskaan olleet kääntyneet Heikin puoleen. Mitäpä Heikki olisi voinut sanoa niistä heidän suurmaailmankysymyksistään!
Oh, jospa he olisivat tienneet, kuinka Heikin sydämessä riehui heidän puhuessaan!
Heidän lähdettyään hiljeni Vuorelassa taas maalaiseksi rauhaksi se suurmaailman humu, jonka he olivat lyhyeksi ajaksi tuoneet mukanaan.
Toverit olivat hyvästelleet Heikin puoleksi säälien:—"Kyllä taitaa sinun sentään tulla ikävä täällä—ainakin ennenkuin eukolliseksi pääset? Lähde pois Helsinkiin!—"
Ja niin Fannykin:
—Jos teidät kova ikävä joskus valtaisi, niin tervetuloa Helsinkiin!
Ja kun hevonen jo nykäisi rattaat liikkeelle, hän vielä oli katsahtanut taakseen ja nyykäyttänyt merkitsevästi päätänsä hymy huulilla.