HÄRASÖÖDINSKA. Mutta uskokaa minua, se oli vaan satunnainen ulkomaanmatkamme… Herra vallesmanni, hillitkää toki tuo mies!
SARKANEN. Ja neljän vuoden korot ovat maksamatta. Se tekee kuusituhatta ja kaksisataa…
HÄRASÖÖDINSKA. Ah, Sarkanen, minä rukoilen teitä, olkaa hyvä, saanko luvan pyytää uudenvuoden iltana… en enkel bjudning…
VIERAAT nauravat.
PATRUUNSKA. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, ha-ha-ha… Uutena vuotena!!
HÄRASÖÖDINSKA. Sarkanen, rakas, pikku Sarkanen…
SARKANEN. Sanoo: kuusi tuhatta ja kaksisataa. Maksakoon taikka peritään oikeuden kautta.
HÄRASÖÖDINSKA. Ei! — Sarkaska tänne. — Sarkaska! Sarkaska!
Rientää suinpäin ulos.
PATRUUNSKA. Siinä nyt näitte! Mieheni sanoo aina: yhteiskunnassamme on jotain mätää.