LENSMANSKA. Sarkaska on tuo toinen. Johan sanoin teille: tuo on
Sarkaska. Tämä on hänen sisarensa, kyllähän minä sen tunnen.
LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA hyökkäävät Eetlaa herättämään, huutaen ja toukkien. Sarkaska, nouskaa, nouskaa!
EETLA hieroo silmiään, ymmärtämättä mitään. Mitä? Mitä? Onko tuli irti?
LENSMANSKA. Ei, mutta Sarkanen on irti. Joutukaa!
EETLA kääntyy päin valaistua tupaa, huutaa kohottaen kädet taivasta kohden. Herra hyvästi siunatkoon!
Sukeltaa säikähtyneenä takaisin vuoteeseen.
PATRUUNSKA. Ei, ei, nousta teidän pitää.
HÄRASÖÖDINSKA. Vaimo, sinun miehesi on humalassa ja lyö kepillä — tulkaa, tulkaa!
EETLA jälleen uskaltaen kohota. Herra taivaassa olkoon minulle armollinen. Viimeinen päivä on tullut. Kynttilät palaa ja Herran enkelit käyvät ympärinsä kultaisissa vaatteissa.
Koskettaen Kallua.