EETLA. Eikö Sarkanen?! Ja olenko minä koskaan vierasta miestä vieressäni pitänyt? Sarkanen, nouse jo, tupamme on täynnä ihmisiä ja kynttilät palaa! Nouse, nouse!
Retuuttaa Kallua yhä rajummin.
LENSMANSKA. Mitä pitää tästä ajatella?
PATRUUNSKA. Kuka on tuo toinen ihminen?
HÄRASÖÖDINSKA. Onko se mies vai vaimo? Så osedligt!
EETLA kolhii ja lyö Kallua voimainsa takaa. Etkö meinaa herätä? Etkö meinaa herätä, kysyn minä! Mitä? Mitä?
KALLU. Hitto tätä kauemmin kestäköön!
Pudottautuu vuoteelta voivotellen ja luitaan tunnustellen.
LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA kiljahtavat. Ah!
EETLA. Jesta varjele!