SARKANEN. Nyt Kallu, pyydä heiltä mitä tarvitset, he suostuvat kaikkeen.
KALLU. En minä heitä mistään syytä. Erehdys kuin erehdys.
NIMISMIES. Sepä oivallinen mies!
Muut yhtyvät.
Jaa-a, semmoinen se mies olla pitää!
LENSMANSKA. Johan minä kohta sanoin: tuo ei ole mikään tavallinen mies.
HÄRASÖÖDINSKA. Oo mitä jalokiviä voikaan löytyä kansan seassa!
EETLA. Kaksi tuhatta me hänelle ja Hilmalle annamme torpan alkajaisiksi. Se olkoon tässä sanottu.
SARKANEN. Se olkoon sanottu ja päältä kuultu. Ja jääkööt sitten lainatkin irtisanomatta, jos vain suostutte kohta purkamaan tytön vuosikontrahdin, että hän saa mennä emännäksi tämän hänen Kallunsa torppaan.
ROUVAT onnellisina. No eikö muuta?!