Noutaa lakkisen, lasittoman lampun, varovasti Eetlaan
katsahdellen, sytyttää sen palamaan ja istuutuu rahoja laskemaan.
Kymppi se oli kuin olikin! Ahhah! Johan minä ajattelinkin! — 14 ja 17 on yhteensä 31, oikein, sanoo kolmekymmentäyksi…
Hanurinsoitto aivan oven takana. Sarkanen säpsähtää, pyyhkäisee rahat takaisin pöytälaatikkoon, lukitsee sen ja asettuu muka verkkoa kutomaan. Soitto lakkaa. Koputus ovelle.
SARKANEN. Kuka koputtaa?
KALLU oven takana. Sahan-Kallu minä olen. Päästä tupaan, Sarkanen.
SARKANEN. Pois, pois! Ei saa yöllä sisälle pyrkiä.
KALLU. Päivä nyt vielä on. Ei kello ole viittäkään. Sanoppas, suostuiko se muijas?
SARKANEN. Ei suostunut.
KALLU. Raotahan ovi. Mitä hän sanoi?
SARKANEN ottaa salvan pois. Raottaa ovea. Ei ottanut kuuleviin korviinsakaan. Ei penniäkään sille rentulle, sanoi.