Kinturi, kaikista valituksistaan huolimatta vielä tanakka ja ketterä mies, heilui ensimäisenä. Hän otti leveältä ja huuhtoi kumarassa, melkein maata myöten. Toiset tulivat hartaasti perässä, ja kaikkien heidän niskansa ja hajallasäärin-olemisensa todisti miten tiukalle siinä voimia pinnistettiin.
Nuori herra oli ihastunut tähän kilpailuun, ja erittäin siihen, että kone niin loistavalla tavalla tulee voittamaan miehet.
Yhä kiihkeämmin imien paperossiansa hän rienteli poikien parvessa koneen ja miesten väliä.
Jokin hyvämieli näytti hänet mukaansa temmanneen. Ikäänkuin hän tällä hetkellä olisi unohtanut oman surullisen vakaumuksensa siitä, että hän on jokin taivaan ja maan välillä heiluva tarpeeton ruoko, ja olisi nyt odottamatta saanut tuntea todellista yhteyttä ihmismaailman kanssa. Ja koneen lähestyvä ja taas etenevä rätinä, ja kiurut ja sirkat ja mettiäiset, jotka surisivat apiloissa, kaikki auttoivat sitä hyvää mieltä, puhuen hänelle: ei maailma ole niin toivoton kuin näyttää, tulevaisuus on iloa, valoa, yhteyttä, ja sinäkin vielä tulet toiseksi.
Kuitenkin, kun hän innoissaan näin rienteli paikasta toiseen, rupesi huomiota vetämään puoleensa eräs toinen seikka, joka oli hänelle arvotuksena. Väki ei ollut lainkaan innostunut eikä mitenkään iloissaan. Lukuunottamatta muutamia poikia ja isäntää itseänsä, joka kädet lakkarissa rehennellen voitonriemuisena katseli ajavaa poikaansa, olivat muut tosissaan ja selvästi toivoivat miesten ottavan voiton koneesta. Kun hän kääntyi kahden vaimon puoleen, jotka seisoivat veräjällä katsomassa, ja ilmaisi näille arvelunsa, että niittokone nyt jo oli paljon edellä, niin tosin toinen vaimoista, suu nöyrässä hymyssä, myönsi koneen olevan voiton puolella, mutta seuraavana hetkenä nuoriherra huomasi heidän kiihkosta kalpeina seuraavan kilpailua, ikäänkuin olisivat vielä viimeiseltäkin toivoneet koneen joutuvan tappiolle. Miehet taas ponnistivat voimiaan aivan kuin tappio olisi ollut heille mikäkin hengen asia. Eivät nauraneet, vaan olivat vihasen ja kiihottuneen näkösinä.
Miksi eivät kaikki olleet yhtä iloset siitä, että oli keksitty tämmöinen nerokas kone, joka kuuden miehen vaivat säästää ja siirtää koko raskauden ihmisiltä vetojuhdille?
Ja yhä selvemmin hän tunsi, että jotakin tässä tapahtui semmoista, jota hän ei ymmärtänyt, jotakin paljon tärkeämpää kuin hän oli luullut tullessaan katsomaan niittokoneen käyntiä.
Puolen tuntia levähtämättä niitettyään miehet palasivat takasin saran päähän, ja näkivät kohta, että kone oli sillä valin kaatanut enemmän kuin kahdesti sen minkä he.
Isäntä kiipesi nyt itse puhkien niittokoneen istuimelle ja ajoi sitten hengästyneenä heidän ohitsensa.
—Joko piisasi?—ivaili hän.