TIITUS: (säpsähtää) Mucianus? Mitä hänestä?
BERENICE: Mucianus palasi äsken Roomasta. Onko hän sinulle tunnettu?
TIITUS: (välttäen) On—vähän—
BERENICE: Sitten tiedät, että Roomassa on Mucianus kaikki kaikessa; hän tuntee hyvin kaikki Rooman ylimysperheet ja tuntee hyvin myöskin Tiituksen,—ja hänkin nauroi Tiitusta.
TIITUS: Mucianus, nauroi!
BERENICE: Sanoi kovin herkkäuskoiseksi. Ja täällä leirissä senttuurio
Valerius—
TIITUS: (itsekseen) Jumalat!
BERENICE: Niin, Valerius ja hänen ystävänsä minun kuullen nauroivat, että semmoinen kuin Tiitus luulee olevansa keisarinalku.
TIITUS: (itsekseen) Jumalat! Jumalat!
BERENICE: Mikä sinun on? Onko Tiitus sinun ystäväsi?